Olen miettinyt nykyistä suhdettani sekä syömishäiriöön että omaan kehooni. Välillä peilikuva on ihan siedettävä, jos ei liian tarkkaan katso. Välillä käytän pitkiä aikoja erilaisia kalorilaskureita.
Olen ehkä tullut liian vanhaksi. Olen liian vanha tällaiseen jolloin häpeä asioiden myöntämisestä edes itselleen on liian suuri. En oikeastaan nykyään edes halua olla niin pieni, ainakaan koko ajan.
Olin sellaisilla vierailla vesillä, että yritin sietää itseäni "terveen" näköisenä. Se meni itseasiassa ihan hyvin jonkin aikaa, kunnes terveys heikkeni ja paino lähti selittämättä täysin hallitsemattomaan nousuun. Noh, asia oli ehkä järkyttävämpi itselleni kuin olisi jollekin muulle. Tarkoitan että kymmenen kilon nousu ei ole niin hirvittävä kun vertaa kamppailuihin, joita jotkut muut joutuvat läpi käymään. Silti asia aiheutti itsessäni niin hillittömän paniikin, että kaikkea järjen ääntä on edelleen todella vaikeaa kuunnella.
Lähtihän se laskuun lopulta. Olen aika normaalipainoinen. Normaali - lihava? Hassua se silti oli, että painossa, jonka aikanaan ajattelin olevan ihan viimeistään syy vääntää ranteet auki, ei maailma pysähtynytkään. Joku edelleen piti minua nättinä, joku edelleen piti minua kivana ihmisenä. Hetkittäin pelkään, että se kaikki särkyy ja pelkäämäni asiat muuttuvat tosiksi.
Kirjoittaako tai lukeeko kukaan enää edes tällaista?
Samoilla vesillä seilataan... Kait. Oli kiva kuulla sinusta, vaikka olen itsekkin ruvennut harrastamaan kuukausien (kuka laskee?) hiljaisuuksia ja sitten palannut takaisin samojen syömisen täyttämien ongelmien kanssa.
VastaaPoistaOli myös kiva että kirjoitit, sillä monet niistä vanhoista blogeista joita luin ovat lopettaneet/hiljentyneet ja blogilistakin katosi kuin tuhka tuuleen, joten on tuntunut tyhmältäkin kirjoitella lauseita tyhjälle katsomolle bittiavaruuteen.
Minäkin tunnen olevani liian vanha, syömishäiriö kuuluu kapinateini-ikään. En tavoittele enää laihuutta itsessään. Kaikki on muuttunut. Mutta silti vieläkin täällä, samojen asioiden kanssa painiessa. Kai sitä haluaa vain etsiä syitä sille vain itseään varten. Sillä niinkuin sanoit, tuskin muut ajattelevat samoja kamaluuksia sinusta kuin itse itsestämme ajattelemme.
Vielä kerran, oli kiva kuulla sinusta <3
Niin yksinäistä se on. Kuin keskellä täyttä tyhjyyttä. Kiitos, todella. Muistan kyllä sinutkin <3
PoistaKirjoittaa. Ja lukee. Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa :)
VastaaPoista<3 iso sydän
PoistaOlet takaisin! Vitsit oon kaivannut sun tekstejäsi. Eli lukee, kyllä kyllä kyllä! <3
VastaaPoista