En haluaisi laihduttaa. Tai en haluaisi haluta laihduttaa. Silti, ahdistus KAHDESTA nousseesta kilosta tuntuu niin suunnattomalta että ärsyttää olla tällainen. Ahdan väkipakolla tarpeellisen proteiinimäärän alas kurkusta itkua niellen. Samalla olemus tuntuu vain turpoavan ja turpoavan. Energia on minimissä ja juoksemisesta ei tule mitään, vaikka samalla uskon vainoharhaisesti leviäväni pullataikinan lailla. En koskaan sanonutkaan olevani muuta kuin hullu, mutta joskus olisi kiva, jos ajatukset vain lakkaisivat olemasta. Voi kun voisi nukkua viikon putkeen ja olla elämättä ainakaan kuukauteen.
Oikeasti en haluaisi nukkua viikkoa putkeen vaan olla normaali edes hetken. Nukkuminen olisi sellainen quick solution. Niin kuin en oikeasti haluaisi laihduttaa, mutta haluaisin vain olla tuntematta läskiahdistusta. Laihdutus on quick solution (jota ei saa tehdä?)
En haluaisi kuolla, mutta olisi kiva lakata olemasta ja tuntemasta. Edes hetkeksi.
"No ethän sinä ylipainoinen sentään ole, vai?"
Siis mitä vai, hä no sehän tästä vielä puuttuisi!!! Mutta siis ehkä näyttää kuitenkin siltä? Ehkä? Se olisi siis mahdollista jos ei paremmin tietäisi?
Järkytyin niin pahasti psykatädin pahaa tarkoittamatonta lausetta. Yritän hokea itselleni jotain järjellistä, mutta tekee vain mieli viiltää ranteet arville ja nukahtaa kylpyhuoneen lattialle. Raaw.
HEI MUT takapakit on ihan normaaleja! LEts Chill!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti