Tuntuu, ettei ole riittävästi kontrollia. Ei mainittavaa edistystä, ei tosin hirmuista takapakkiakaan. Olo on sentään hivenen parempi, jo muutaman riittävän rautapitoisen vuorokauden jälkeen. Tänään ylitin itseni tavallista korkeamman energiatason avulla, siivosin ja kävin salilla treenaamassa töiden päätteeksi. Sanoisin olevani ylpeä itsestäni, jos huono omatunto ei iskisi niistäkin ajatuksista. Pienikin hyväksyntä itseltään on... jonkin vuoren takana. Tällaisen ei pitäisi olla saavutus vaan arkipäivää!
Olenkin tänään suunnitellut, että palaisin vanhempiin, tuttuihin kuvioihin. Keskittyisin taas enemmän siihen, mitä vatsaan uppoaa ja treenaisin kuihtuneet lihakset entiselleen. Tämän hiilaripöhötyksen soisin myös lähtevän, soisin unohtavani koko houkutuksen. Ne jäätelöt ja hedelmät ja leivän, täyskieltoon pastat ja kaikki turvotusta aiheuttavat mömmöt. Valivalivalit sikseen ja töihin, ei elämän kuulukaan olla liian ruusuista, luulen.
Poikaystävällä on suuria murheita. Sellaisia oikeita murheita, toisin kuin tällainen ikuinen itsesäälissä pyöriskely. Tällisina hetkinä hävettää oikein inhota ulkomuotoaan ja tuhota elimistöään niin paljon kuin päivässä ehtii, kun joku antaisi kaikkensa yhdestä terveestä päivästä. Ja joku toinen antaisi elämänsä sen toisen puolesta. Ja minä, minä antaisin henkeni ihan luovutushengessä. Koska ei nyt jaksa ja huonoa säätäkin on luvattu.
Tekisi mieli pyytää anteeksi, saada anteeksianto näistä ajatuksista. Mutta ei se mene niin. En osaa lohduttaakaan oikein, enkä osaa sanoa mitään mikä riittäisi. Ahdistavaa.
tuttu tunne, minun tyttöystävälläni on oikeasti suuria murheita ja sitten itse vain kierin itsesäälissä. voimia sinulle !
VastaaPoistaTällä hetkellä se nyt on "saavutus".. Mutta voisitko ajatella ettei sen pitäisi olla suoritusajatuksella ansaittu tunne, vaan sallittu onnistuminen, hyvin mennyt päivä, nautinto, tyytyväisyys itseensä, jotain.
VastaaPoistaSitten, hedelmissä ei ole mitään vikaa/pahaa/huonoa. Hedelmäsokeri jossai ompussa ei ole sama kuin jäätelö tai pasta, ja kesällä syöty jäätelö ei myöskään lihota, koska on niin kuuma että kylmistä ja sulavista ruuista ei liukene energiaa. Kuten ei joulukalenterisuklaakaan ole oikeaa suklaata.
Tiedän fiiliksen kun peilaa omia tekemisiään poikakaverin tunteisiin. Itsetuntoa rutistaa tuplasti jos toisen ongelmat tuntuvat isommilta ja kipeämmiltä, vaikka oikeasti kummankaan tunteita ei voi mitata ja vertauttaa. Sun olo on ihan yhtä arvokas, mutta poikakaverisi TAI sinä et ansaitse sitä pahaa, kipeää ja vaikeaa, minkä annat käydä itsellesi. *halaus* jaksamista kesäpäiviin