lauantai 31. elokuuta 2013

Happy weekend? Mission impossible?

Heräsin aamulla tappoväsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta päätin silti pysyä suunnitelmissa ja raahautua salille ohjatulle tunnille heti aamusta. En pidä niin paljon ohjatuista tunneista, muta tietyllä alkuajankohdalla on vaikeampi venyttää salille lähtöä tunnista toiseen ja lopulta skipata kokonaan, siksi päädyin tähän vaihtoehtoon tänään.

Onneksi jatko-ohjelmaa päivälle on sovittuna heti aikaiseen iltapäivään, jolloin ei ole mahdollista lyssähtää salin jälkeen sänkyyn ja jäädä märehtimään saamattomuutta ja negatiivisia ajatuksia. Pelkoja siitä, ettei riitä itsenään. Olen tällainen, liikaa kenelle tahansa. Joskus myös liian vähän.

En tiedä miten kertoisin parisuhteeni kulusta lyhyesti ja ymmärrettävästi. Kesän aikana viikoittaiset riidat muuttuivat pahimmillaan päivittäisiksi. Lopulta en jaksanut enää edes riidellä, puhkesin kyyneliin lähes joka ikisestä asiasta ja lauseesta. Poikaystävälläni ei ole kovin hyvää tilannetajua. Ei käsitystä siitä, mitä naiselle voi sanoa, mitä tyttöystävälle voi sanoa tai mitä yksinkertaisesti kenellekään ei sanota. Eikä  pelkästään se lauseiden sisältö, myös ne tavat ilmaista asioita. Lopulta en enää jaksanut. Pariin viikkoon emme olleet juurikaan tekemisissä, sen jälkeen halusin pari viikkoa viiva kuukauden taukoa, jonka aikana hän voisi miettiä, olenko sitä mitä hän haluaa. Olenko se ihminen, jota hän rakastaa ja jonka kanssa hän haluaa olla. Rakastin poikaystävääni yli kaiken, mutta en tiedä enää. Puhumattakaan siitä, että rakastaako hän minua. Tai onko hän yleensäkään sitten kykeneväinen rakastamaan niin kuin haluaisin, minua tai ketään.

Onko?

Tiedän, että parasta olisi unohtaa koko ihminen. Osittain siksi, että kaikkien muiden mielestä olen idiootti, jos jatkan sitä suhdetta. He eivät ymmärrä riitojamme, mies on ystävieni mielestä ääliö joka ei ansaitse ketään ja juttumme on ollut käytännössä ohi aikaa sitten. Rakkautta on silti vaikea sammuttaa kokonaan/tunteitaan ymmärtää, eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. Tottakai suhteessa on ollut hirmuisesti hyvääkin. Ajatukset ovat mutkalla lähes tauotta, yritänkin olla miettimättä koko asiaa liikaa.

Mutta hei mikä parasta, piristyksekseni ollaan ystäväni kanssa menossa syömään kohta! Syömään. En uskaltanut suunnitella mitään päivän syömisiin liittyen valmiiksi, lähinnä olen kauhuissani ja odotan tulevaa. Yritän parhaani mukaan olla lukkiutumatta kotiini päiviksi/viikoiksi vain siksi, että pelkään syömistä. Tällä hetkellä pelkään paljon enemmän yksin jäämistä ja kaikkia ajatuksia, jotka alkavat pyöriä ja kertoa kuinka huono olen kaikessa. Kuitenkin hyvä kellonaika, ehkä. Olen siis juuri syönyt tukevan aamiaisen. Ja menossa vanhemmilleni syömään. Kootut selitykset ja kevyt salaatti. Eikä edes mietitä kastikkeita. Ehkä parempi skippaa selitykset, kuulostaa vaan typerältä. Fiksu aikuinen nainen ei omaa epäseksikästä huonoa itsetuntoa ja käyttäydy niin kuin teini. Niin.

Wish me luck!

-1,3kg in total

2 kommenttia:

  1. jos suhteessa ei ole hyvä olla, on ehkä parasta erota? varsinkaan, jos toinen ei ole valmis parantamaan/muuttamaan tapojaan. kannattaa ainakin sanoa suoraan, mikä suhteessa on vialla SINUN mielestäsi, eikä heti olettaa, että sinussa on jotakin vikaa poikaystäväsi mielestä.

    VastaaPoista
  2. Heii, kiitos kommentista. Tottakai olen yrittänyt puhua kaikesta, että minusta tuntuu tältä ja tältä, mutta en joko saa yhtään mitään vastausta tai sitten jotain ärtynyttä murinaa. En oikeastaan mitään vastausta mistä saisi mitään irti. Lopulta päädyn aina olemaan pahoillani siitä, että tunnen pahaa oloa yleensäkin ja että ehkä kaikki johtuukin vain siitä, että olen liian herkkä. Mutta olet valitettavan oikeassa, että huonoon suhteeseen ei pitäisi jäädä, jos ongelmia ei saa ratkottua! Joskus se rakkaus ei vain riitä.

    VastaaPoista