Fuck normality

Näen ympärilläni niitä pieniä, laihtuneita tyttösiä. Niitä, jotka vuosi sitten olivat isompia kuin minä, nyt osat ovat vaihtuneet. En tiedä osaanko olla huolissani, koska jotenkin ystävistään ei yleensä odota sitä pahinta. Kyllähän ne muiden ystävät sairastuvat, minun ovat liian fiksuja ja kauniita siihen. Niin haluaisin uskoa, vaikka ehkä pitäisi olla läsnä ja tukea enemmän. Ehkä aika monillakin on samoja epävarmuuksia, itseasiassa aika varmastikin.

Ja minä olen tässä, samassa lihavassa kunnossa kuin aiemmin. Ihan liian terve ja ihan liian lihava. Tunnen oloni entistä lihavammaksi ja epäonnistuneemmaksi, aina kun näen tai luen jonkun muun laihtumisesta. Oli se sitten joku julkkis, toinen bloggari tai ihan oikean elämän läheiseni/tuttuni/ystäväni, se on aina muistutus siitä, että joku muu pystyy ja minä en. Minä olen epäonnistuja.

Vaikka joskus ajattelen, että olen tietoisesti päättänyt yrittää olla terveempi, unohdan sen aina tuolloin. Minä olen tietoisesti vain päättänyt luovuttaa, sitä se on. Se on tekosyy koska jaksa yrittää tarpeeksi. Se on se sama inhottava tekosyy aina, kun mietin että kyllähän minä nyt vähän voin syödä. Kyllähän minun pitää syödä. Kyllähän syöminen on oikein?

Heti vuodenvaihteen jälkeen naistenlehdet huutavat eri dieettejä, laihdutuskeinoja ja onnistumistarinoita. "Kesäkuntoon tällä dieetillä", "jätä höttöhiilarit ja hoikistu", "farkkupeppu tällä treenillä". Kaikki laihduttavat. Heti vuodenvaihteen jälkeen, kaikki suklaat ja herkut muuttuvat naisten silmissä vihollisiksi. Kuitenkin tarjoamani läkerolit kelpaavat.

"Ei tee nyt mieli kiitos"
"Nämä ovat sokerittomia"
"No sitten! ...vai onkos niissä paljon rasvaa?"

Paska itsekuriton minä. Pitäisi lopettaa ihan kaikki, sanoa ei aina kaikkeen, muistaa ne kaikki suunnitelmat. Miksi yhtäkkiä minä olen se ainoa lihava, joka syö?

Eilen en syönyt, pari lasia viiniä tosin harmitti. Katselen laatikoistani löytyvää pillerivalikoimaa, tekisi mieli puuduttaa oloa millä tahansa tavalla. Nukkua kaikki se aika, jolloin on vaikeaa olla syömättä. Miksi pitää olla joku niin kutsuttu "elämä", kun voi yhtä hyvin olla olemassa vain haihtuakseen pois.

No mutta luovuttaja! Mitäpä jos unohtaisit itsesäälin ja lähtisit salille sulattamaan sitä läskiä pois?
Hyvä idea.