lauantai 19. tammikuuta 2013

Ei tarpeeksi vähän eikä tarpeeksi paljon

Tuskailin tänäkin aamuna vaa'an äärellä. Alkuun mietin pitäisikö varpaita kylmettää sen lasisella pinnalla ollenkaan, pahoittaa mieltään ja aloittaa tämäkin aamu huonosti. Lopulta riisuin villapaidan ja kylmästä hytisten astuin katsomaan digitaalinäytön viliseviä lukemia. Ja liian paljon. Huulet puristuvat viivaksi ja lähden kylpyhuoneeseen valuttamaan kylmää vettä kasvoille.

Joskus mietin, olisiko se hauskaa jos se olisi sellainen hitaasti oikeaan kohtaan pysähtyvä, eikä kolmessa sekunnissa näytölle iskeytyvä. Kolme sekunttia on liian lyhyt aika valmistautua tulevaan.

Eilen kävin taas salilla, vaikkakaan en tehnyt tarpeeksi. Jotenkin en jaksanut ruoskia itseäni tarpeeksi. Sen kaiken pitäisi poltella ja kirvellä, sattua ja vihloa, mutta ei. Neljänkymmenen minuutin juoksemisen jälkeen en jaksanut juosta enempää ja mieli painui alas alhaisesta kulutuksesta jaksamisesta johtuen. Olisi pitänyt jaksaa enemmän. Muuten tein niin kuin tavallisesti, yritin mahdollisimman järkevää järjestystä käyttäen suoriutua eri liikkeistä. Välillä siellä tuntuu, että kaikki tuijottavat vain minua. Miehet, naiset, nuoret, hoikat, lihavat.. Yritän katsoa muualle, yritän olla huomaamaton. En tiedä miksi kaikkien treenivuosienkin jälkeen joskus se tuijotus ahdistaa. En voi edes kuvitella kuinka ihanaa olisi joskus olla ihan yksin, ilman niitä punnitsevia ja arvostelevia katseita.

Olen lihava. Lihava. Lihavalihava.
Vatsa ja reidet ärsyttävät nyt eniten. Vatsa on pehmeä vaikka teen mitä. Reidet liian isot, vaikka teen mitä. Syömättömyys se tuohonkin ihran lähtemiseen auttaa, usko pois!
Ei pitäisi kuunnella tuota, ei se kokonaan mene niin. Vai meneekö?

Silti aloin miettiä, pitäisikö pitkästä aikaa olla hetki ilman mitään. Vaikka huominen? Tai tai tämä päivä. Jotenkin nyt tuntuu siltä, ettei mikään muu oikein auta. Olenkohan nyt virallisesti vanha, kun paino ei putoa parhaalla yrittämiselläkään? Teininä ei tarvinnut kituuttaa kuin pari päivää ja kilot karisivat hetkessä. Kakka elimistö, päästä nyt irti niistä ihroista! Täysin sama tilanne kuin ennen joulua: tunnollisesti yksi salaatti ja jotain pientä päivässä, maksimissaan 500. Eikä mitään vaikutusta. Miinus sata, plus kaksisataa, miinus sata, miinus sata, plus sata. Voisin vaikka vannoa, ettei vaaka toimi oikein, ellei minulla olisi toinenkin vaaka, joka näyttää tismalleen samoja lukemia. Millä tähän yrittämiseen saisi vähän ekstra potkua? Tai mitä tahansa, mikä saisi vaa'an lukemia liikahtamaan alaspäin. Masennus.


Tiedän, ettei kaikkia kiinnosta treeniohjelmien lukeminen, mutta kirjoitanpas tähän omani silti!

Maanantai:
Aamulla: kevyt juoksulenkki 30min
Iltapäivällä: Salitreeni 30min aerobinen + pitkä lihaskunto-ohjelma (juu tyhmää olla kaikki lihakset kerralla mutta minkäs teet...)
Illalla: Lajitreenit 1,5h

Tiistai:
Illalla: Juoksutreenit 1h + lyhyt lihaskunto-ohjelma

Keskiviikko:
Samat kuin maanantaina

Torstai:
iltapäivällä: kevyt juoksu 30min + intervallitreeni 30min

Perjantai:
Aamulla: juoksulenkki 30min
iltapäivällä tai illalla: Salitreeni 30-60min aerobinen + pitkä lihaskunto-ohjelma

Lauantai:
Aamulla: Lajitreenit 1,5h
Iltapäivällä: Salitreeni 30min aerobinen + lyhyt lihaskunto-ohjelma

Sunnuntai:
Johonkin aikaan: Kevyt juoksutreeni 50min + 10min tehointervalli

Ai miksi poikaystäväni aina valittaa ettei minulla ole tarpeeksi aikaa hänelle..? Tärkein aina ensin, sori babe. Lisäksi käyn välillä uimassa ja pelaamassa sulkapalloa poikaystävän tai ystävien kanssa, joskin aika harkitusti koska olen aina ihan paniikissa jos viikko-ohjelmani sotkeutuu tai jokin jää tekemättä....! Ystävienkin kanssa lenkkeilyä yleensä välttelen, koska pelkään aina jo etukäteen että se toinen osapuoli laiskottelee ja oma treenini jää liian kevyeksi tai lyhyeksi (Olen kamala, I know... Pitäisi ehkä välillä vähän höllätä) Olen kuitenkin nyt oikein tyytyväinen tilanteeseen, jossa kaikki on suunniteltua ja on oma ohjelma kaikkeen, niin ei tule niin helposti luovutettua jos ei vaan huvita. Pidän aina mielessäni sen, että koko viikko-ohjelma menee sekaisin jos jostain yhtäkkiä lintsaankin.

Hei olisi huippukivaa lukea muidenkin liikuntaohjelmia! Omassani ei nyt eritelty lihaskunto-ohjelmien sisältöä, mutta nekin voisin avata joku kerta. Kertokaahan toki mitä teette, varsinkin varsinaisten saliohjelmien lukeminen on salainen intohimoni. Joten avautukaahan!

2 kommenttia:

  1. Täällä on kans yksi treeniohjelmien rakastaja! Mulla on tosin silleen, että oon jakanu eri osioita eri päiville, eli maanantaina on jalkapäivä, sitten tiistaina selkä+vatsapäivä ja keskiviikkona kädet jne. Musta tuntuu että saa tehtyä paljon tehokkaammin kun tekee vaan tietyn osan jonain päivinä. Mulla ei nimittäin ainakaan riitä virta vetää mitään kahden tunnin salitreenejä joka päivä, vaan käyn alkuun vähän hölkkäilee, vedän maksipainoilla nelisen sarjaa yhdellä lihasryhmällä ja loppuhölkät tietty myös. Ei ala kiristää nuppia yhtään tai tunnu liian ittensä ruoskimiselta ku tekee vähemmän kerralla ja sit useammin. Mä saatan esim käydä salilla pariki kertaa päivässä jos oikein energiaa riittää. Mut ihan hyvältä näyttää jos oikeesti jaksat vetää ton ohjelman mukaan, usein vaan näkee et jengi suunnittelee ihan mahdottomia jota ne ei jaksa paria viikkoa pidempään tai sit ne hajottaa paikkansa. Mitä lajia muuten harrastat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentista! Kiva kun joku kerrankin kommentoi tällaiseen. Juup, olen miettinyt samanlaista harjoittelua itsekin monesti, siis että tekisin enemmän yhtä lihasryhmää kerralla, mutta jotenkin se on jäänyt ajatusten asteelle. Ehkä siksi, että sali on kuitenkin kohtalaisen kaukana ja siksi olen kasannut kaiken parille päivälle lihaskunnon puolesta, mutta saattaa olla että päivitän ohjelmaa vielä enemmän samaan suuntaan kuin sinulla! Kiitos vain vinkistä:)

      Ja sanotaanko että olen jo pitkään tehnyt tuon ohjelman mukaan, ainoa juttu on kun välillä on tosi väsynyt ..tai syönyt liian vähän... niin harmittaa kun tulee tehtyä juttuja vähän puoliteholla.. Puhumattakaan siitä lihasten hyvinvoinnista kun ei välttämättä aina riitä uskallus syödä tarpeeksi proteiineja ja hiilarikammo on välillä vähän turhankin voimakas. Saanko kysyä miten itse syöt?

      Olen paljastumiskammossa vältellyt harrastukseni paljastamista koko blogin olemassaolon ajan, mutta ehkä tämän lajin harrastajia on niin paljon ettei sillä ole väliä. Harrastan siis potkunyrkkeilyä, mutta en mitenkään vakavassa mielessä eli en käy kisoissa:)

      Poista