Haluaisin kovasti pysyä joissain aikatauluissa. Ajatella ja uskoa, että siinä syömisessäkin on jokin järki. Kyllähän sitä pitää syödä, juu, ja syönyt olenkin sen suurin piirtein 500-700/päivä. Mutta miksi pitääkin olla niin, että se kaikki ahtautuu napaan kerralla? Olen ahne, ahne ahne pieni porsas, joka ei kykene hillitsemään itseään. Vatsa täyteen turvoksiin, viis niistä lihaksista ja jaksamisesta. En vain osaa hillitä itseäni.
Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että treenatessa viimeksi tänäänkin, puhti meinasi loppua ja oli aika vetämätön olo. Juoda olin sentään kerrankin muistanut. Treenin jälkeen muistin taas, että olen syönyt jo, olen syönyt jo liikaa. Ei siinä auta ajatella mitä se elimistö tarvitsee, kun täynnä se on jo, se raja. Veteen piirretty viiva, se on päässä vaikka ei olisikaan todellista. Muut sitä eivät näe, mutta minulle se on siinä koko ajan.
Heikko, tyhmä! Tekisit joskus sinäkin oikein.
Huomenna, huomenna. Aina huomenna sinä lihava tyhmä porsas!
Niimpä niin.
PS. Vastaan kommentteihin ihanihanihan vähän myöhemmin! Kiitos kun muistatte, kuitenkin♥
PPS. 49,5. Itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti