Pikainen päivitys vain, koska kohta pitääkin jo kiiruhtaa kaupunkiin, on nimittäin ystävän kanssa salitreffit! Ihan mahtavaa kerrankin käydä jossain muualla kuin kahvilassa ahtamassa suklaakakkua kitusiin. Tuntemassa sitä kiusallista painostusta, kun toinen haluaa ja sitten "on sunkin pakko kun minäkin". Juujuu, jostain syystä välttelen kahvilatapaamisia tätä nykyä. Toinen kompastuskivi tällaisissa saattaa olla, että "eikös nyt tämän puurtamisen kunniaksi haeta pullo viiniä ja tehdä jotain hyvää ruokaa?" Inhoan keksiä pikapikaa selityksiä miksi en voi, mitä tekemistä kaikkea nyt onkaan, kun oikeasti ei ole syytä. En halua sanoa etten halua, enkä halua loukata ystävää tai antaa ymmärtää, ettei seura kelpaa. Mietin ehkä aina vähän liikaa? Kuitenkin, tuota vaaraa ei tänään ole, sillä sen jälkeen on ihan aikuisten oikeasti muuta tekemistä!
What the h... Onko minulla melkein elämä!? Töitä ja kaksi aktiviteettia vuorokaudessa! Salin jälkeen joudun siis kiiruhtamaan taas seuraavaan paikkaa, toiset treenit luvassa. Monet harrastukseni ovat varsinainen henkireikä, pakolla ulos tunkkaisesta kotikolosta kun ei kehtaa olla ilmaantumatta paikalle. Ja mikä parasta, tämä harrastus vieläpä kuluttaa..! Jossain kieroutuneessa haavemaailmassani en syö mitään muuta kuin yhden omenan koko päivän aikana, mutta punastun jo ajatellessani sitä etten jaksakaan treeneissä. Sitä valmentajan ilmettä, kun en kehtaa myöntää kuntoni olevan paska enkä ainakaan olleeni syömättä koko päivää. Idioottihan vain niin tekee.
Siispä, jotain pientä ennen salia, jotain sen jälkeen ja vielä jotain vimosten treenien jälkeen. Miten nyt jo tuntuu, että kaikki tämä jää vain suunnitelmaksi? Jotenkin piloille kaiken on mentävä, enhän minä yleensä missään onnistu. Enkä oikeastaan haluaisi syödä enempää kuin sen jo uponneen omenan...
Toivottavasti viikko on alkanut virkeästi muillakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti