Ylös, ulos ja elämään

Ennen kirjoitin yleensä eilisestä, nyt kirjoitan jo eilisistä. Mutta tiivistetysti: olen selvinnyt uuden vuoden juhlinnoista yllättävän selväjärkisesti, käynyt treenaamassa, töissä, ystävän kanssa kahvilla, toisten kanssa leffassa ja syömässä, tänään olen lähdössä vanhemmilleni syömään. Listaa katsoessa näyttää lähes siltä, että elämässäni on sisältöä. Todellisuudessa joukkoon on mahtunut kasapäin tunteja, joiden aikana olen vain kylmästä väristen polttanut tupakkaa kuulokkeet korvilla. Valuttanut kyyneleitäkin välissä, ihan vähän vain. Miettinyt elämää, kuten yleensä. Siitäkin huolimatta, olo on ollut ihan ok. Ei loistava, mutta ei huonokaan. Toisaalta ihan hyvä, sillä usein näiden "loistavaa, ihanaa, mahtavaa, mieletöntä" -kausien jälkeen romahdus on ollut tavallista jyrkempi ja syvempi.

Tiedän että teitä on muitakin siellä, joilla on ihan samoja tapoja. On jokin "raja" päivälle, jota ei saa ylittää. Kun sen hetki tulee, ei se tunnukaan yhtäkkiä niin vaaralliselta jos on ystäviä mukana tai olo on huono. Sen jälkeen, ei millään ole mitään merkitystäkään. Pahimmillaan en syönyt vuosi sitten oikein yhtään mitään, koska pelkäsin, että nimenomaan tuo kierre alkaa. Kaikki muuttuu hallitsemattomaksi. Koska en ikinä oksenna, kaikkein pahinta muuttuisin juuri sellaiseksi ....... tiedätte kyllä. Ja tämä oli siis alustusta sille, kuinka voin ilolla kerrankin sanoa, että söin kohtuullisesti ja hyvin kokonaisen yhden päivän! Eilen oli ystävien kanssa leffailta ja kävimme salaateilla ja sen jälkeen yksillä. Noh, ehkä vähän turhan vähän jonkun mielestä, mutta sentään jotain nollan ja viiden tuhannen välistä. Salaatti oli aika tavallinen, ei mitään ihmeellisiä lisukkeita. En oikeastaan pidä salaateista ihan ilman mitään kastikkeita, mutta eilen närpin kuivaa salaattia yli puoli tuntia. Siitä en ehkä ole niin iloinen, en tosin tiedä miksi. Aina en osaa sanoa, tulisiko jostain asiasta olla iloinen vai ei. Tekikö oikein vai väärin.

Lisää perinteistä itkuahdistusvalitusta: Ystävälläni on syntymäpäivät ensiviikon lauantaina. Ihan oikeasti, oikeille ystävilleni voin näyttäytyä millaisena tahansa, mutta niistä muista en sitten tiedäkään. Hirmuinen stressi ja laihdutusahdistus, vaikka tiedän ettei alle viikossa enää ihmeitä tapahdu. Olen ollut tuskaisuuteen asti liian välinpitämätön joulukiloja kohtaan. Paino on vaikka mitä (50,4kg), josta Onneksi osa on kuukautisista johtuvaa tavanomaista turvotusta. Ehkä, ehkä jouluna tuli kaksi kiloa ylimääräistä. Eikä se ole maailmanloppu, tosin ehkä sen olisi pitänyt olla. Sen sijaan kaikkein aktiivisin täysi syömättömyys on ollut hakusessa. Se on niin vaikeaa vaikka jokin koko ajan sanoo ettei saa, ettei saa yhtään mitään syödä, samalla kuitenkin tiedän ettei se mene ihan niinkään. Ei tee mieli olla sellainen lihakseton totaalilöysä kasa, mutta lihakset eivät pysy edes samana jos ei ole minkäänlaisia energianlähteitä. Tai nimenomaan proteiininlähteitä. Ehkä nyt viikossa pyrinkin saamaan turvotusta alas, pelastaa se ainakin pahimmalta, toivon. Miksi juhlia edeltävän "laihdutuksen" aloittaa aina liian myöhään? Siinäpä se läski, älä lihota itseäsi siinä välissä!

Olen taas kerran kyllästymiseen saakka selaillut erinnäköisiä suosituksia tarvittavista ravintoaineista ennen ja jälkeen treenien. Päätin yrittää vähän paremmin noudattaa varsinkin treenien jälkeistä ravintosuositusta. Itselläni ei ainakaan treenien jälkeen lähes ikinä ole nälkä, paitsi jos olen ollut treenaamassa erittäin myöhään (hellou missä logiikka taas kerran). Kaupassa myydään nykyään sellaisia kylmänä ihan hyvänmakuisia profeel proteiinipirtelöitä (vai mitä ne nyt ovat), joissa on kuitenkin parikymmentä grammaa proteiinia mikä on ihan hyvin, kaloreita sentään vain 183. Okei, loput energiasta tuleekin lähes täysin hiilareista mutta ehkä niitäkin tarvitaan... ehkä. Tiedän, en ole vielä vakuuttanut itseäni, mutta ehkä silti yritän enemmän. Purkillinen raejuustoa olisi omalle mielenterveydelleni parempi, mutta yleensä en vain jaksa syödä sitäkään.

Miten te suhteutatte treenaamisen syömiseen? Vähän, reilusti, laihdutuksen vai lihasten ehdoilla? Aamupalaa vai ei?