Turhia toiveita ja tyhjiä lupauksia

Tänään on viimeinen päivä vuotta 2012. Olo on helpottunut, ehkä siksi että yksi elämäni turhimmista vuosista on vihdoin takana päin. Toisaalta juuri siksi on vähän surullisetkin tunnelmat: miksi annan vuosien valua läpi sormien? Miksi en tartu kiinni, tai edes yritä tarpeeksi?

Joka vuoden alussa vannon, että seuraavana vuonna yritän enemmän. Aloitan vihdoin elämisen ja unohdan kotini nurkkiin pölyttymisen. Varsinkin tämä vuosi on kuitenkin todistanut, ettei mikään muutu jos vain toivoo ihmettä tapahtuvaksi. Ei ole ihmeitä. On päättämistä, yrittämistä, uskomista, ja ennen kaikkea niiden kaikkien aloittamista.

Yritän aloittaa sillä, että alan uskoa itseeni ja siihen mahdollisuuteen, että minullakin voi olla tulevaisuus. Minullakin on edessä elämä, joka kestää tähdenlentoa pidempään. Minäkin selviän.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille teille, alkakaa tekin uskoa.