Onhan sentään maanantai

Jokainen laihduttaja, elämäntapojaan muuttava tai jotain muuta muutosta kaipaava tietää, mitä maanantait tarkoittavat. Maanantaina alkaa uusi elämä. Maanantaina aloitan laihdutuksen. Maanantaina teen kaiken paremmin kuin viime viikolla. Maanantaina sitten.

Maanantait tarkoittavat ennen kaikkea päiviä, jolloin piti tapahtua jotain. Olisiko tämä se maanantai, jolloin todella tapahtuu jotain, enkä vain suunnittele sitä?

Ainakaan vaaka ei ole se, mikä saa tänään hymyilemään. Ehkä se on parempi niin, sillä tunnetustihan ihmisen pitää olla tarpeeksi pohjalla tehdäkseen yhtään mitään. Miksi sitä pitää aina odottaa ihan liian pitkään? Tähänkin tilanteeseen tultiin, koska odotin ihan liian pitkään, kaikkea. Odotin asioiden muuttuvan ilman, että pitäisi varsinaisesti tehdä yhtään mitään. Miksi? Koska olen laiska, naiivi, laiska ja naiivi.

Tänään aamulla tein siis kaiken paremmin, onhan maanantai. HUPS oho eikun enpäs tehnyt yhtään mitään! En käynyt lenkillä niin kuin piti, en ollut pirteä ja iloinen niin kuin piti, en sitä enkä tätä. Onhan maanantai. 

Okei itsesääli nurkkaan ja puheista tekoihin. Lounaan sijaan kävin sentään kävelyllä ja iltapäivällä ohitin työpaikan kahvipullan ilman pitään tuskaa. Iltapäivällä menen ystäväni luokse teelle ennen treenejä, ja sen jälkeen kun olen onnistuneesti pelastanut itseni ikuiselta ruoan tyrkyttämiseltä palkitsen itseni hyvällä mielellä. Olen kerrankin tyytyväinen itseeni, edes lyhyen hetken. Koska oppii siihen, ettei aina jää miettimään mikä olisi voinut mennä paremmin?

Koska opin siihen, etten jää aina miettimään, miten voisin olla parempi? Vähemmän ja parempi?