Think pink, think pink. Mieliala on pysynyt ihmeen korkealla kaikesta epäyrittämisestä huolimatta. Olen tehnyt ystävieni kanssa kivoja juttuja, töissä olen ollut tehokas vaikka kaaos ei ota laantuakseen, lenkilläkin olen jaksanut hölkkäillä. Vappu oli muuten tosi kiva, alkuun ahdistuin kaikesta ihan tyhmästä, ennen kaikkea töistä ja kiireestä, mutta lopulta stressi hellitti; joskus on asioita, joille ei vain voi mitään. Turhia murehtiminen ja negatiivisissa ajatuksissa rypeminen ei tuo mitään hyvää. Minulla oli vaaleanpunainen, iso sydänpallo ja paljonpaljon serpentiiniä kaulassa. Niitä pieniä suuria asioita.
Okei positiivisuudesta huolimatta, vaatekauppojen lähellekään en ole mennyt, vaatteiden pukeminen aamuisin aiheuttaa paniikin. Tunnen oloni rumaksi kaikessa ja kaikkein mieluiten vain veistäisin ylimääräisen pois. En jaksa odottaa vähenemistä, joka on aina liian hidasta.
Miten muutama kilo saa olon niin vastenmieliseksi? Miksi mielenterveyteni rikkoutuu pienestäkin liiasta, miksi se pieni tuntuu vuorilta? Nyt en lannistu vaikka mitä kävisi, läskit mäkeen ja lenkille! Yksi salaatti lounaaksi ja muu saa unohtua.
Hirmuisesti silti hymyilytti, että muutama uusi on liittynyt seuraamaan! Halauksia teille ja kaikille vanhoille rakkaille♥ Nyt hymyillään, tehdään kaikkea mikä tekee elämästä elämisen arvoisen ja unohdetaan negatiiviset ajatukset!
PS. Nyt aikuisten oikeasti pitää joku päivä skarpata ja päivittää ulkoasu.
Ihanaa että kaiken sun negatiivisuuden saumoista paistaa jokunen auringon sädekin... Positiivisuutta kehiin vain! :)
VastaaPoistaItsekin olen yrittänyt pysyä positiivisena ja elää vähän enemmän. Kaikilla on kuitenkin vain tämä yksi elämä, niin se pitäisi saada riittämään.
Ja oi kun olisin itsekin saanut aikaiseksi ostaa vappupallon, ne on niin suloisia ♥