maanantai 6. elokuuta 2012

Eivätkä ikinä katoa kokonaan

Joskus murheeni ovat kuin edellisen kesän lehdet. Puista aikaa sitten pudonneet, osittain jo ruohon sekaan maatuneet. Silti lumenkin alla selvinneet ja haravoimattomina siellä edelleen. Eikä niitä kunnolla näy, mutta ne ovat yhä siellä.

Ps. Koen suunnatonta himoa pudota uudelleen.

2 kommenttia: