Olen pyöritellyt tätä postausaihetta päässäni jo pitkään. Osittain hävettää, hymyilyttää, ahdistaa... Vähän kaikkea. Kuitenkin tämä on aihe, johon oman kehoni muhkuroihin kohdistuva vihani on vaikuttanut suurissa määrin.
Minähän olen ns. aikuinen nainen. Nuori nainen, mutta reippaasti aikuisiän ylittänyt. Terveessä parisuhteessa, joka perustuu toisesta ihmisestä välittämiseen, ilojen, surujen ja sohvan jakamiseen, ja varmastikin suurimman osan mielestä myöskin luonnollisiin seksuaalisiin haluihin.
Poikaystävän mielestä hyvä seksi on yksi mitä tärkeimmistä asioista. Onnekseni hän ymmärtää epävarmuuteni, joskaan todellisia syitä tietämättä (eräitä elämäni vaikeimpia tekoja silti, myöntää olevani todella epävarma koko asian suhteen). Hän hymyilee ja tekee parhaansa, yrittää saada oloni paremmaksi. Ja omaksi onnekseni en omaa ongelmia liittyen pieniin tai eri paria oleviin rintoihin. En osaa katsoa kehossani mitään kohtaa totaalisen normaalista poikkeavana tai sen takia ällöttävänä, naisvartalo on kaunis asia. Tietysti omalla kohdallani vain priimakunnossa, ja "hyi onko pakko koskea just siitä" mietin yleensä ainakin jossain välissä.
Normaaliahan tuo on varmaan monille naisille, syömishäiriöiselle se voi kuitenkin olla vuosia, tai jopa ikuisesti kestävä syy vältellä koko aihetta.
Seksuaalisen tyydytyksen hakeminen kaikkine eläimellisyyksineen on mielestäni maailman luonnollisin asia. Kaipaan sitä itsekin ja loppujen lopuksi olen yleensä iloinen siitä, että poikaystäväni jaksaa yrittää niin paljon hankaluuksistani huolimatta. Yleensä hankalimmillaankin osaan antaa sentään koskea itseäni. Pehmeys kuuluu naisvartaloon, ihmisruumiiseen yleensäkin. En pitäisi itsekään luisevasta seksikumppanista, miksi se sitten omassa vartalossa tuntuu niin vastenmieliseltä?
Kuitenkin nuo ajatukset voin sulkea pääni sisälle ja yrittää olla ajattelematta niitä liikaa. Laihempana häpeän teräviä kohtia vielä enemmän, ne ovat siinä menemättä pois. Ne ovat ne kohdat, joista peilin edessä olen kaikista ylpein. Oli miten oli, mutta seksikkäiksi luita ei mielestäni voi kutsua. Kaikki entiseni ovat aina koskeneet mieluiten niihin pehmeimpiin kohtiin kuin teräviin ja luiseviin.
Seksi voi tuntua syömishäiriöisestä ajatuksenakin jo kammottavalta. A) joku näkee sen kaiken B) joku koskee siihen kaikkeen (itselleni pahin). Toisaalta taas, parhaimmillaan seksi oman poikaystävän tai tyttöystävän kanssa voi auttaa ymmärtämään, kuinka se keho ei todennäköisesti ole toisen mielestä vastenmielinen ollenkaan. Luottamuksen kautta, se voi olla tosi kivaakin. Omaa parisuhdettani seksi on ainakin lujittanut todella paljon, nimenomaan luottamuksen kautta. On ollut pakko oppia luottamaan, kun asettaa itsensä toisen eteen kaikken epävarmimmillaan ja haavoittuvaisimmillaan. Toki koko asian edellytys on ollut vahva usko siihen, että toiselle olen ihmisenä tärkeä enkä pelkkä väline tyydytykseen.
Tämän tekstin kirjoitin ehkä siksi, että ruudu takana saattaa olla vastaavien ongelmien kanssa painivia. Parisuhteissa olevia, jotka eivät osaa oikein nauttia seksistä vaikka kumppani olisikin tärkeä. Haluaisin rohkaista puhumaan siitä, miltä se itsestä tuntuu. Jos joku on kanssasi sinun takiasi, hän osaa suhtautua asiaan järkevyydellä. Ainakin omalla kohdallani, puhuminen on auttanut paljon vaikka alkuun pelkäsin tuntevani itseni sen jälkeen vain typeräksi. Eihän se nyt ole seksikästä ja toivottua sanoa odottavansa kauhulla jokaista kertaa. Reilusti päälle parikymppisenä, eihän tässä nyt enää mitään punastelevia teinejä olla. Sen ansiosta eteenpäin päästiin kuitenkin huikeasti, tasolle jolla voin itsekin sanoa odottavani seuraavaa kertaa. Uskomatonta mutta totta, naisten epävamuus on miehille niin joka päiväinen juttu, ettei se varmasti tule kovin puun takaa, vaikka mies ei itse sitä puheeksi ottaisikaan.
Lähinnä ajattelen, että jokainen ansaitsee tuntea olonsa hyväksi ja toivon, että tekstistä on jotain ajatuksia herättävää iloa, joskin se jo tuntuu mummomaiselta ala-aste -saarnalta. Tätä viimeistä mielikuvaa vahvistaakseni painotan että En kannusta nuorisoa aloittamaan seksielämää liian aikaisin ja muistakaa safe sex!! Peace and love ja hauskaa viikonloppua.
Tosi hyvä postaus mielestäni!
VastaaPoistaMinä en pystynyt yli vuoteen paljastamaan kehoani kenellekään, koska tunsin olevani liian iso. Jep, ja silloin olin tietty laihimmillani. Onneksi siitä kuitenkin voi päästä yli, pikku hiljaa, kuten minä tein. :)
Heh, minä aloitin seksielämäni liian nuorena, ehkä sekin vaikutti epävarmuuteeni.
Olen tosi iloinen, että olet päässyt siitä yli. Ja kiitos, nyt mietin lähinnä ristiriitaisin ajatuksin koko tekstiä, hyvä jos sinä sentään pidit.
PoistaJa, luulen että epävarmuus kuuluu kaikille johonkin vaiheeseen, jos rehellisiä ollaan:) Halauksia!♥
Kiitos kovasti tästä postauksesta. En osaa tarkemmin eritellä enlä lähdekään erittelemään, mutta antoi edes vähän voimaa lukea tätä. Itse siis tilanteessa että kaikki seksi ja läheisyys ahdistaa ihan suunnattomasti, ja vaikka en osaa eritellä syitä niin poikaystävä on tosi kärsivällinen ja ymmärtävä.
VastaaPoistaKiitos, tuhannesti.