torstai 14. heinäkuuta 2011

Is it worth losing my mind?

Teemme päivittäin asioita tiedostaen ja tiedostamatta. Ahdistavimpia ovat hetket, kun käyttäydyt jollain tavalla lähes tiedostamattasi, ja kun olet tajunnut sen ja yrität tehdä toisin, se ei vain onnistu. Olen ihan älykäs, tai näin tykkään ajatella. Olen kiinnostunut taiteesta ja maailmantalouden tapahtumista. Miksi silti olen näin heikko ja pinnallinen, ja milloin lopetin järjen kuuntelun?

Oli aikanaan myös rankka paikka tajuta, että aivot ja järki ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Aivot toimivat kemiallisten käskyjen saattelemina, ja nämä käskyt ohjaavat ruumiintoimintoja. Siksi pitkän kituuttamisen jälkeen aivojen tasapaino on mennyttä ja tartut pahaankin ruokaan kuin nälkää nähnyt eläin. Miten pienen pienillä kemiallisilla aineilla voikaan olla sellainen voima?




Tein eilen havainnon ajattelussani josta huolestuin (varmaan vähän liioitellunkin paljon). Kaikki meni illalla suunnitelmien mukaan, ainakin alkuun. Pieni jäätelöannos mansikoilla ja mustikoilla, max 200kcal intake. Pari lasia viiniä muuttuikin noin pullolliseen viiniä, ja "pienessä" hiprakassa alkoikin hengitys takkuilla. Olisi se yksikin lasi riittänyt. Mitä sait sillä neljällä? Tässä taas nähdään miten heikot ja ahneet eivät vain pärjää. Illalla kun olin menossa nukkumaan se iski. Aivan tajuton himo jotenkin rangaista itseään syömällä lisää. Se tuntui totaaliselta pakolta, ja olisinkin mennyt tyhjentämään keittiön suklaavarastoja, jos ei olisi ollut niin huono olo ettei todellakaan pystynyt. Mitä hittoa?? Ei tehnyt mieli yhtään mitään ja kaikkein vähiten suklaata, silti oli melkein mahdotonta yrittää nukkua ja unohtaa koko asia.

Kaikkein eniten tässä syömisongelmassa pelkään hetkiä, kun en hallitse itseäni. Psyyke kääntyy mua vastaan enkä välitä mistään seurauksista, oli kyse sitten pilleri-over-dosesta tai safkasta.




Otsikon kysymykseen; Oon tyhmä ja lapsellinen tiedän, mutta en vaihtaisi tätä ""onnelliseen"" läskiyteen. Voisiko joku näyttää sen kultaisen keskitien? Pitääkö mun vihata joko itseäni tai ruumistani?

Aamupaino 48,7kg, mutta onneksi tiedän sen tuosta nousevan. Lucky me! No, monille ovat varmaan tuttuja alkoholin diureettiset vaikutukset...

1 kommentti:

  1. Mullakin käy juomisen kanssa noin vähän liian usein. Olen päättänyt vaikka baarissa juoda vain kaksi juotavaa, mutta jotenkin niiden kahden jälkeen homma lähtee lapasesta.
    Ja just kun puhuit tosta masennuksesta mikä laihdutuksesta tulee, niin mä luulen että jos nyt lihoaisin niin masentuisin vielä enemmän.

    Haleja <3

    VastaaPoista