Sateen voimalla salille

Taas istun ja mietin. Tunnen lonkkaluut, vaikka sehän ei sinänsä kerro mitään. Olen yrittänyt ja aika hyvin nollannut tulokset sulkemalla korvani ääniltä pahan olon tullessa. Tai välinpitämättömyyteni. Teki äsken jostain syystä superpaljon mieli kaikkea tosi rasvaista. Kebabia, pizzaa, grilliburgeria... Heti alkoi harmittaa, että olen yleensäkään niin heikko ja ällöttävä että himoitsen jotain tuollaista, ja se että kiellän nuo itseltäni. En vaan voi. Se on vaan jotain niiiiiin kiellettyä. Moni muu pieni paha unohtuu kuitenkin aika pian, mutta tuota ei vaan voi antaa itselleen anteeksi. "Ehkä sitten, kun olen pudottanut näin ja näin paljon". Ja hitto, sittenhän se tulee kaikki takaisin.

Hävettää niin paljon, että olen todellinen sokeriaddikti. Jos selviydyn yhdestä vuorokaudesta kokonaan ilman, niin viimeistään seuraavana päivänä lähden vaikka keskellä yötä jonnekin huoltoasemalle. Aikaisemmasta "pikkusuolaisaddiktiosta" onkin käännytty täysin päinvastaiseen suuntaan. Joka päivä on vain jotain saatava! Yritän syödä terveellisesti, mutta usein skippaan muita ruokia lihomisen pelossani... Lisätavoitteekseni voisin ottaa sokeriroskan vähentämisen. Hyvästi jäätelöt, keksit ja suklaa! Pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman rehellinen teksteissäni, vaikka se kirvelee välillä enemmän kuin uskottekaan.

Päivän santsaukset:

1 keksi (50kcal)

pari kuppia kahvia

Toivon että tuohon se jääkin, vaikka onkin aika aikaista sanoa... Käyn myös salilla illalla, kulutusta tulee todennäköisesti muutama satanen. Yleensä syön aina proteiineja + vähän hiilareita vähintään treenin jälkeen, mutta nyt on ahdistus kurkussa niin voimakkaana että ei pysty. Tiedän kyllä, että treenaan ihan turhaan, jos annan lihasteni kuihtua pois tällaisella ruokavaliolla, mutta on pakko saada tehostartti tähän! Huomenna sitten paremmin..