Joskus tie haarautuu, eikä kumpikaan suunta vaikuta yhtään hyvältä. Tiedän, että jos tästä paino putoaa, se lähtee vain ja ainoastaan lihaksista. Aika usein tässä samassa kohtaa mietin, että "lopeta nyt jmlt tähän, aivan järjetöntä!!", niin tälläkin kertaa. Jotenkin silti luulen, etten ikinä pääse yli tästä epävarmuudesta, jos en taaskaan vain laita silmiä kiinni ja anna mennä. Siis siitä epävarmuudesta, että olisiko pitänyt? Hitto, yrittäkää nyt itse nähdä naapurin vaimon posliiniastioiden hienous omasta keittiöstä käsin.
Olenko epänormaali, kun haluaisin pitää lihakseni? Vähintäänkin huono syömishäiriöinen. vittu miks sä välität siitä??? ahdistaa oikeasti myöntää, että välitän.
Onneksi on rutkasti aikaa miettiä, sillä taas ollaan saman oravanpyörän edessä; olen jo tottunut syömään tietyllä tavalla. Tiedättekö, jos et urheile tänään, et tarvitse a) hiilareita b) ruokaakin alle puolet siitä kuin "urheilupäivinä". Rasvaahan ei yleensäkään tarvita kuin silloin tällöin luonnontuotteista.
Aloitin sokerilakon.
Yritän tehdä tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia, taatakseni paremmin onnistumiseni. Itkettää melkein se epätoivo, tuntuu entistä säälittävämmältä tukeutua tällaiseen. Jos vain osaisin luopua itsekkäistä ja ahneista himoistani. Ei ei ei, minä tarvitsen ohjeita ja kuria. Sääntöjä sadasosien tarkkuudella. En edes itse usko, että millään kymmenyksillä on väliä, mutta plus yksi on yleensä yhtäkkiä plus sata.
Menkat tulivat varmaan ensimmäistä kertaa eläissäni tasan 4 viikon välillä. Varma merkki siitä, että olen liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti