lauantai 16. heinäkuuta 2011

Yöllä nousee peikot piiloistaan

En saa unta. Mietin, lasken, pohdin, pahoitan mieleni. Kun mikään ei riitä, niin miksi tehdä mitään? Pakko, vihaan tuota sanaa enemmän kuin mitään muuta.

Mikä vitun pakko mun on huolehtia itsestäni, kenelle olen velkaa? Ihmiset, jotka sanovat aina etten voi olla niin itsekäs, niin tervetuloa vaan elämään elämääni!


Mä häpeän mun kylkiluita. Ja vihaan itseäni sillä hetkellä kun en niitä tunne.

Onneksi kävin sentään lenkillä. Sade ja juoksu metsässä. Silloin tuntuu, että saan happea.

Ehkä kun herään, jaksan taas jaksaa.

1 kommentti: