Paluu todellisuuteen

Olen ollut poissa. Liian monta päivää ja viikkoa olen yrittänyt kadottaa itseäni ja olemustani paperivuoriin ja askareisiin. Purkanut fyysistä ja psyykkistä tunnottomuutta syömiseen ja vielä lisää syömiseen. En ole miettinyt sen enempää, olen syönyt koska pankkitilillä on rahaa ja rahalla saa kaupasta ruokaa, ja koska olen kuvitellut sen jotenkin lohduttavan.

On väsyttänyt. Päivästä toiseen. Olen selviytynyt taistelemalla töistä, jonka jälkeen olen sulkeutunut kotiini ja ravannut illasta toiseen jääkaapin ja sohvan väliä.

Koko ajan olen tiennyt, että jossain kohtaa kaduttaa. Koko ajan tasaista tahtia olen suurentunut muuttuen lopulta leveämmäksi ja paksummaksi kuin yli vuoteen. Siltikään se ei ahdista tarpeeksi, jotta itsevihassa olisin päiviä syömättä.

En ole kirjoittanut, koska en ole osannut sanoa mitään. Päässäni ei ole liikkunut mitään muuta ruoan suhteen kuin se, että mitä ostan kaupasta seuraavalla kertaa puuduttaakseni muuta toimettomuuttani.

HITTO VIE, olen odottanut tätä pientä terästäytymistä ja kiinnostuksen nousua. Aiemmin olo on ollut lähinnä voimaton, koska pelkkä ajatuskin kitudieetistä ja itsensä rääkkäämisestä salilla on saanut painumaan sohvannurkkaan ruokasatsin kanssa. Tänään on itseasiassa ensimmäinen edes hivenen reipas olo pariin viikkoon, mutta olo on sentään heti toiveikkaampi. En edes tiedä mitä painan, mutta siitä olen aivan varma että liikaa se on. Ehkä jaksan muutaman päivän hyvin vähällä, ehkä sitten uskallan selvittää?

Pitää alkaa taas rustata ajatuksia ylös vaikka olisi kuinka kiire tai kuinka epäonnistunut ja voimaton olo, koska silmien sulkeminen ei kuitenkaan poista totuutta. Päin vastoin, tässä on menty sokkona metsään ja vauhdilla.

Vuoden ensimmäinen kuu yli puolenvälin ja tässä sitä ollaan. Silti ei ole vielä myöhäistä tehdä tästä vuodesta parempi, ja minähän teen siitä parhaimman ikinä!

EDIT: outoa kuinka paljon alkoi ahdistaa tämän julkaisun jälkeen. Tai hävettää, en tiedä kumpaa enemmän. Tekisi mieli pyytää anteeksi anteeksi anteeksi, kaikilta ja kaikesta. Ei se ole kuin kaksi kiloa, ei se ole kuin kaksi kiloa, ei se ole kuin kaksi kiloa *kova yritys psyykata itseään*.