Vapauden vaikeus

Liikaa vapaata. Tämä yksi ylimääräinen aivan turha vapaapäivä. Vaikka olen ollut väsynyt, niin silti haluaisin mieluiten pakollisia tehtäviä viemään ajatukset pois niistä pahimmista sotkuisista ja solmuisista. Mikään duunijuttu, mikään ihmissuhdeselvittely ei vedä vertoja umpisolmuille joita on pääni täynnä. Lisäksi on liikaaliikaa ruokaa ja aikaa miettä sitä.

Oli se portti, joka oli auki. Nyt se on kiinni ja olen taas lukittuna tähän maailmaan. Haluaisin vain, ettei tämä elämä tuntuisi vankeustuomiolta ja kehoni itse vankilalta.

 Haluan, enemmän ja epätoivoisemmin kuin aikoihin,

mutta en aina tiedä miksi.

Ajattelu lähinnä väsyttää.

Haluaisin nukkua nämä kaikki kolme päivää putkeen.

Ryömin usein kuopasta ylös vain horjahtaakseni seuraavaan kuoppaan. Välillä suorastaan syöksyn, ja välillä kuoppakin on tuttu. Tämän hetkinen rotko vasta tuttu onkin, olen vieraillut täällä monesti, viimeksi aika vähän aikaa sitten. (Näkisin ajankohdankin vanhoista teksteistä, mutta pää jumittaa liikaa enkä jaksa ylimääräistä kaivella).

En ole edes vihainen itselleni tästä ylimääräisestä eksymisestä väärälle polulle. Puolustuskin on yksinkertainen: en jaksa olla parempi. Harha on ystävä, harha pitää huolen siitä että kestän todellisuuden. Se myös vie pois monia sikamaisia tarpeita ja auttaa juoksemaan vielä yhden kilometrin. Maanantaiaamuksi lupaan tulla takaisin, maanantaina olen jälleen olemassa, elämänikin on jälleen olemassa ja todellinen.

Hassua muuten, että kaikkea laiskuutta ja huonoja päätöksiä voi aina perustella sillä, että on väsynyt! (Paitsi duunista kotiin jäämistä, mutta ehkä hyvä niin, muuten saattaisin nukkua elämääni ohi vuosikymmenen putkeen). Ja tämä tekosyy tuntuu melkein aina jopa oikeutetulta. Yhyy elämäni on sentään rankkaa, hyvä työ, ihanat ystävät ja kaikki hyvin! Niinjuu, en vain osaa olla osana sitä. Jostain syystä en kestä sitä.

Kaipaan hirvittivän kipeän paljon kaikkea, mitä en saisi kaivata. Jännitän jo nyt ensi viikkoa, jolloin tulee kohtaaminen erityisen ihmisen kanssa, joka sai minut hymyilemään pehmeästi ja hengittämään kevyesti, ennen kuin käännyin pois. Kaipaankaipaankaipaan.

Onneksi kaipaan, onneksi jotain tunnen.

Ihanaa perjantaita kaikille, toivottavasti teillä on ollut tänään hyvä päivä♥