I got together all the fragments, but they left my hands bleeding

Uusia multionaalisuuden ennätyksiä rikottu. Olen ollut matkalla mikämikämaassa, unohtaen että oleva ei lakkaa näkymästä unesta herättyä. Tarvitsin taukoa, koska en osannut olla mitään mitä yleensä. En vain pystynyt, enkä edes valehtele yrittämisestä ja itselleni huutamisesta. Aamulla lenkille, tyhjällä vatsalla töihin ja tekopirteästi hymyilemään käytäville. Ennätys laajentumisen välttelystä oli kello kymmenen. Sanoisin, että ehkä normaalia toimintaa jollekulle aina iltapäivään asti, loppupäivä täyttä hallitsemattomuutta. Mitä siitä, ainahan voin yhden päivän istua yksin kotona. Jos nyt seuraavankin, eiköhän ylihuominenkin mene. En ole vielä nolife.

Lauantaina oli ystäväni syntymäpäivät, joita olin jopa odottanut. Pitkästä aikaa moni ystävä kasassa, ystävät läheiset mutta yleensä välimatkalta liian kaukaiset. En kyennyt menemään. Halusin todella, mutta vaatekaapin sisällön ajattelukin loi suunnattoman pakokauhun. Kaikki vaatteet, joiden lomasta ihrat tursuaisivat. Kaikki huomaavat, kaikki huomaavat sen varmasti: olenkin samanlainen nälkäänäkevä ahne ihmisperse kuin muutkin lihavat, heikko epätoivoinen ihmisraunio. Näin kaikki ylläpitämäni kulissit yli-ihmisyydestä hajoamassa miljooniksi sirpaleiksi.

Sen jälkeen olen aamut huutanut mieleni kuuroksi, huonosti nukutuista aivan liian vähäisistä tunneista huolimatta on noustava lenkille auringonnousun aikaan. Kyllä väsymys viimeistään juostessa kaikkoaa, tosin tänään melkein kokeilin käytännössä juostessa nukkumista. Syke oli korkeammalla kuin yleensä, viimeisillä sadoilla metreillä kylmä hiki nousi pintaan kiriessäni yhä kovempaan juoksuun. Pysähdyttyäni meinasin oksentaa ja silmissä alkoi hämärtyä, mutta kilometrit olivat sentään takana päin.

Mikä parasta, tämän päivän pahin väsymys johtui eilisestä, siitä alle kolmestasadasta energiasta, nostetuista painoista ja liikutuista kilometreistä. Kyynelten sekoittuessa valuvaan hikeen kitkeränsuloinen hymy nousi huulilleni.

I dream about chilly mornings without feelings of guilt.

ps. kiitos superihanista toivotuksista edelliseen tekstiin, kirjoittelen lähempiä terveisin teille hivenen myöhemmin♥