Väsynyt mutta onnel... ei sentään liioitella.

Noin yksi pilkku viisi päivää järjestyksessä, askareet suoritettuna ja kilometrejä juostuna. Olo on toiveikas, vaikka loppuviikon liikuntasuunnitelmiani katsoessa alkaa vähän väsyttää. Hetken mietin, ketä ja mitä varten urheilen niin paljon, mutta vedän lopulta illan suunnitelman kohdan "kevyt" yli ja kirjoitan tilalle "keskiraskas intervalli". Joudun myöntämään, että vaikka jokin ei välttämättä ole enää pelkästään hyväksi, niin kaikki ylimääräiset askeleet merkitsevät ylimääräistä kulutusta.

Työkavereiden pyöritellessään silmiään liikuntamäärilleni, en itse tunne niiden olevan liikaa tai edes tarpeeksi. Tosin asiaa saattaa selittää, etteivät huomattavasti vanhemmat kollegani ole mitään varsinaisia urheiluhulluja, vaikka suhteellisen aktiivisia ovatkin. Lounaspöydässä muotitietoiset kolminelikymppiset naiset puhuvat tohkeissaan hiilareista ja rasvoista, mutta vesilasiin sekoittamani proteiinijauhe herättää kummastusta. Selitän liikkuvani niin paljon, että syön normaalin ruoan (raejuustopurkin) lisänä ylimääräistä proteiinia, jotta lihakseni eivät kärsisi. Tosiasiassa korvaan sillä varsinaista ruokaa, jotta saisin tarvittavat proteiinit mutta mahdollisimman vähän energiaa.

Aiemmin nestemäisessä muodossa tuleva energia oli kaikista suurin kauhistus, mutta tällä hetkellä tunnen helpotusta, ettei veteen sekoitettava proteiinijauhe sisällä oikeastaan mitään ylimääräistä, eikä sitä tarvitse syödä. Tahtoisin sanoa, että kyse on kontrollin multihuipentumasta, mutta päinvastoin: Pelkään sortuvani totaalisiin ylilyönteihin kaiken kiinteän ruoan äärellä.

En tiedä onko hyvä idea selventää, mutta teen niin kuitenkin. Lounaaksi siis syön 200g raejuustoa, puolikas omena ennen ja jälkeen urheilun ja muuten proteiinijauhetta sen verran, että saan 80-100g proteiinia päivälle. Hedelmät ovat aina olleet hivenen hankalia, ja jos urheilen kaksi kertaa päivässä, siitä tulevat kaksi omenaa tuntuvat huikeasti liialta. Ymmärrän, ettei se riitä aerobisen liikunnan tukemiseksi, mutta uskottelen lopettavani tämän hölmöyden heti, kun paino on edes siedettävä. Suunnittelen, että silloin alan huolehtia paremmin ravinnon monipuolisuudesta, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä yhtään, mitä on edes viikon päässä. Lisää kysymyksia todennäköisesti.