Mietin sivullisena, kuinka haluaisin olla juuri samanlainen. Osata ilmaista tunteita kuvilla, maalata hienoja akvarelleja.
Akvarellien maalaamisessa olen kaikista kuvisjutuista ollut aina huonoin.
Enkä yleensä ikinä uskalla laittaa kirkkaan punaista huulipunaa. Uskalla, hassua.
Tytön pikkusisko tuli paikalle. Vähän pyylevä ja pisamanenäinen. Huonosti istuvassa, ilmeettömässä kesämekossa ja tukka lytyssä. Hän kysyi kauniilta tytöltä, saisiko maalata myös, mutta yhtäkkiä kaunis tyttö paljastui ilkeäksi ja tiuski pikkusiskolleen kankaan olevan liian arvokasta tuhlattavaksi suttuihin. Rumat asiat eivät kuulu näkyviin. Olin unessani sanomassa jotain pienemmän isomman tytön puolustukseksi, mutta heräsin.
Aamuyöstä mietin mitä haluan olla ja mitä todella haluan olla. Myös asioita, joita en halua näennäisten asioiden taaksekaan. Sitä, että mitä en antaisi sirommista ranteista ja kevyesti piirtyvistä olkaluista; pehmeämpää itseäni. En ikinä haluaisi kylmäksi. Joskus pelkään, että ajatuksistani tulee kylmiä. Että unohdan, kuka olen.
Nukahdettuani uudestaan näin unta vain itsestäni, söin autossa istuessani levyllistä suklaata, jossain kohtaa huomasin sotkeneeni valkoiset housuni takareisistä kokonaan suklaaseen ja penkkiin. Oli kesä ja olin menossa ystävieni kanssa ulos, puna poskilla mietin miten ehtisin takaisin kotiin ja halusin kadota maan alle ahneuteni kanssa. Tästä unesta herättyäni ehdin nielin kyyneleitä ja yritin vaivoin saada henkeä itkun joukosta pitkään ennen kuin tajusin sen olleen vain unta.
Joskus tunnen unien kertovan jotain, joskus liikaakin, joskus ehkä vain haluan uskoa niin.
Ainiin, hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti