Cheer up like a cheerio; sugar in my veins

Höttöistä kermavaahtoa, hiilareita kaikelle kansalle. Hetken kihersin kuin pieni lapsi, kaikelle vähäpätöiselle ja typerälle. Vähän väsyin jo, mutta vakasti olen päättänyt hylätä mielestäni kaiken järkevän. Rationaalisuus on niitä varten jotka kykenevät toimimaan sen oikean mukaan, eivätkä ainoastaan järkeilemään oikeita vastauksia.

Kaikki vääryys tuntuu elämältä. Tunnen, hengitän, pienellä pelolla odotan pysäytystä. Näytän keskisormea viisaille teoille ja aikuismaiselle käytökselle.

Kollegani pohtii omenan sokereita, minä päätän olla välittämättä. Hetken kuluttua kuitenkin vihaisena itselleni aamusta ja puolipakotetuista lusikallisista, vannon jättäväni hedelmät ja värit. Harmaata puuroa korkeintaan kerran viikossa. Perinteisen tunnin kestävän ruokakauppatuskailuni sijasta unohdan tarpeet, koska ne ovat vain kuvitteluani. En tarvitse, en mitään. Puristan käteni nyrkkiin ja kynteni jättävät kämmenpohjaani punaiset painaumat

En ole yksin, olen vain näin erilainen yksin. Tai niin tunnen. Enkä taida välittää. Hiukseni ovat kevyesti laineilla, kynsissä pastellinsävyistä lakkaa ja vaatteet eivät sovi yhteen. Sekasorron kruunuksi laitan hiuksiini rusetin. Tupakan tuhkaa on varissut paidalleni, mutta se sekoittuu kukkakuvioihin ja väreihin.