Paljon yritystä ja vähän onnistumista, mutta luovuttaessa putoaisi entistä nopeammin

Tekisi mieli kirjoittaa, mutta lauseita ei vain kirjaannu tähän. Koskahan keksittäisiin ohjelma, joka jäsentelisi ajatukset suoraan päästä kauniiksi riveiksi ja järkeviksi lauseiksi? Niin monesti tarkoitukset takana ovat hyvät, niin monesti ajatus menee pilalle huonosta ulosannista. Sanoisin että niin tänäänkin, mutta en ole ihan varma ovatko ajatukset ulkoasusta riippumatta huonoja. He!

Viikonlopun voisi tiivistää niihin kaikkien fiksujen sanoihin, kuinka koko päivän syömättömyydellä sortuu vain iltaisin liiallisuuksiin, halusin toki uskoa muuta itsestäni. Kyllähän minä aikuinen ihminen nyt itseni hallitsen, enhän ole mikään nälänhätää kärsivä syöttöporsas joka ruoan ääressä ei pysty kontrolloimaan käsiään ja jääkaapille käveleviä jalkojaan!   ..... ja eipä se mennyt niin kuin omissa iltasaduissani kerrottiin. Koska kokemus on opettanut, että päivällä syömällä koko päivän saldo ei kuitenkaan jää vähäisemmäksi, koska mahani on pohjaton eikä ahneuteni tunne rajoja, olen jatkanut sinnikkäästi silmät kiinni marssimista helvettiin.

Ja kuinka ollakaan, pari päivää harjoittelun ja periksiantamattomuuden jälkeen on mennyt siivillä. Sopivalla vähällä, vaikka olisin voinut olla kokonaankin ilman. Yritän olla lyömättä itseäni maahan muutamasta sadasta, vaikka viimeksi illalla kaduin välittömästi raejuustopurkillisen muhiessa mahassa. Vaa'an lukemat kitkuttelevat sinnikkäästi niissä samoissa numeroissa, joissa ovat pitäytyneet jo useamman viikon. Siinä LIIASSA, jonka takia välillä tekisi mieli repiä hiuksia päästä. Lopulta kuitenkin rauhoituin ajatuksiini, että jossain vaiheessa sen on laskettava. Yritän vaan enemmän ja muistan paremmin.

Olen jo kohtalaisen vakuuttunut, että pystyn kyllä. Jostain perusteettomasta syystä jaksan uskoa itseeni, koska olen vain päättänyt onnistua. Illalla lenkkiä ja lihaskuntoa, onneksi juostuja kilometrejä en ole leikannut, enkä toistoja punnerruksista vähentänyt. Niinä hetkinä kun tunnen askelten painavan ja lihaksia särkevän, kun ajattelen etten yhtään jaksaisi, tiedostan että on kaikista tärkeintä jaksaa, tai edes yrittää. Pettää en voi ketään muuta kuin itseni, ja nyt on aika alkaa arvostaa itseään. Eritoten aika olla sen arvostuksen arvoinen.

Halauksia teille kaikille kauniille neidoille ja kiitos teille jotka olette mukaan matkaan liittyneet!