Halusin niin kovasti uskoa, että yrittämällä jaksan hymyillä vaikka olisi mikä. Olenkin hymyillyt, fiilistellyt pieniä jouluisia ja talvisia söpöjä asioita, mutta joka ikinen hetki kun ei ole ollut jotain erityistä ihmeteltävää olen pidätellyt itkua. Syistä, miksi en eilen ollut syömättä loppuun asti, miksi en käynyt lenkillä, miksi en tehnyt punnerruksia. En ole tietoisesti ajatellut niitä, mutta kun turvoksissa oleva vatsanseutu tuntuu, vaikka en edes koske sitä, tiedostan kaikkien noiden syiden olemassaolon.
Tarkoitan ! että miksi leviävä olemus ei riitä rangaistukseksi kaikesta liiasta, miksi pitää tulla mukana halu raapia ranteet verille, kiskoa kaikkea puuduttavaa viinasta lääkkeisiin, kokea mitä tahansa fyysistä kipua joka veisi pois heikomman, mutta sata kertaa kamalamman tunteen sisältä. Sen tunteen kun olet pettänyt itsesi, kun tiedät että kaikki nuo kivun halut ja himot tulevat, koska olet harhautunut heikkoudessa luulemaan, että hetken sokerilla kuorrutettu ilo voisi olla tuon kaiken arvoista. Se on vain sokeria, miksimiksimiksimiksimiksi!
Yrittäminen ei riitä ja olen turhautunut miettimään mitä seuraavaksi. Ajatus kuukausista, vuosista ja vuosikymmenistä tässä kehässä tuntuu lähinnä maahan hakkaavalta.
Silti, en lopeta yrittämistä koska lupasin koko viikon olla antautumatta ahdistukselle kokonaan vaikka tuntuisi miltä. Pitää vaan olla koko ajan kiireinen, yrittää löytää maailmasta jotain pientä ja kaunista jos ei suurta ja hienoa. Vähän jo piristyin kun selasin kaikkia mieltä lämmittäviä kuvia weheartit.comista, nyt askartelen muutaman paperilumihiutaleen.
PS! Huomenna on joulukuun kymmenes päivä. Joku ehkä muistaa, miksi siinä on jotain niin jännittävää. Tai oli, nyt mietin millainen olen, millaista kukaan ei halua, sellaista ihmistä jolla ei päässä liiku muuta kuin päivän, eilisen ja huomisen kalorit.
Paino on heilunut 47yläreunassa ja 48alareunassa.
En tiedä miksi se on niin kammottavaa, ehkä koska se oli jo vähemmän,
niin tunnen joka hetki pettäneeni itseni ja epäonnistuneeni
Nyt tunnen oloni kamalaksi, minulla ei ole mitään hajua, miksi tänään on erikoinen päivä. Arvaan kuitenkin: onko sinulla synttärit?
VastaaPoistaMutta toisesta asiasta: kiitos kauniimpaakin kauniimmasta kommentista. ♥
Ja tiedän, tiedän sen tunteen ja toivon että puhut totta, että sanani auttavat edes vähän. Se on enemmän kuin uskallan edes toivoa, ja olen tosi onnellinen jos olen edes minimaaliseksi hyödyksi sinulle!
Ja olen haaveillut sellaisesta. Pienestä galleriasta, jossa nuolet ohjastaisivat pientä kiemurtelevaa polkua alusta loppuun. Kuinka se alkaisi valokuvalla ja olisi täytetty hätkähdyttävillä ahdistusluonnoksilla, kuinka mentäisiin syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen ja kuinka lopussa... en vielä tiedä mitä on lopussa. Ehkä lopussa on lattialle käpertynyt muka-taiteilija ahdistuksensa kourissa, tai tyttö joka seisoo valossa ja hahmottelee kukkia. Kuka tietää.
Mutta jos tuosta ikinä tulisi mitään, edes puolitotta... joo...
Olisi ihanaa joskus istua kanssasi keittiönpöydän ääreen, juoda jouluteetä ja polttaa kielet ja leikellä miljoonia ja miljoonia lumihiutaleita valkeista papereista. Peittää keittiönlattia paperisilppuun ja nauraa suunpielet kipeiksi.
Paljon sanoja ja ei mitään asiaa, anteeksi.
Halauksia, niin huippupaljon ♥
Kiitos hirveästi sanoistasi, hymyilin. Samaa toivon sinulle, toivottavasti olet viettänyt ihanan erikoisen päivän, mikä sen merkitys onkaan. Halauksia ja voimia ♥
VastaaPoistaKiitos itsellesi kovasti♥ sä sanot musta aina niin kauniita asioita, en voi käsittää miten kukaan voi nähdä minua tuollaisena. Mutta kiitos, saat minut aina hymyilemään! Kommenttisi oli täynnä viisaita sanoja, jotka herätti mussa paljon ajatuksia (ja kuinka oikeassa olitkaan - juuri eilen sain kuulla että kaikki on musta tosi huolissaan).
VastaaPoistaMulla tulee toivoton olo, kun luen että sä haluaisit raapia ranteesi verille sen takia että kuvittelet levinneesi ja lihoneesi. Voi kumpa voisin tappaa sairauden sun päästäsi. Sä olet viisas, ymmärtävä, lämmin ja kaunis ihminen, mutta rääkkäät itseäsi aivan liikaa, aivan liikaa :( Sun painosi ei ole liikaa, se on liian vähän. Olet ihan pieni ja laiha. Ja kaiken kukkuraksi: vaikka painaisit 20 kiloa enemmän, niin olisit silti edelleen yhtä ihana tyttö. Haluan muistuttaa sua siitä, vaikka musta tuntuu että sä sisimmässäsi tiedät sen.
Musta tuntuu riittämättömältä, koska en osaa neuvoa tai sanoa mitään viisasta, ja tavallaan samaistun tekstiisi tosi paljon.
Toivon vaan että et alistuisi syömishäiriöhirviölle enää vaan taistelisit sitä vastaan.
Ja mäkin olen tietämätön siitä, miksi eilen oli erikoinen päivä (anteeksianteeksi :c). Tai aluksi luulin muistavani, mutta nyt en enää olekaan niin varma : D No, tapahtuipa eilen mitä tahansa, niin toivon että se oli elämisen arvoinen päivä ja nautit siitä.
Suuri ja lämmin halaus♥