Mikäpä sen pahan tappaisi, ellei paha itse?

Otsikon sanoma on mielestäni jotenkin hilpeä.

Eilinen ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ei oikeastaan lähellekään. Ikävän voimakasta pahoinvointia uhmasin syömättömyydellä ilta seitsemään asti, sitten soi ovikello. Rakas ystäväni oli päättänyt tulla piristämään aiemmin kiroamaani siivouspäivääni leffalla ja korillisella eri herkkuja. Allekirjoittaneen eteen ei voi tuoda suklaata, sillä sitä uppoaa tarpeen tullen vaikka kaksi kiloa (en edes liioittele!) eikä nälkäkiukun partaalla olevan eteen muutenkaan mitään ihania ruokia. Viinistä puhumattakaan, lotrattiinhan lopulta glöginkin sekaan vähän kirkasta. Selityksiäselityksiäselityksiä tiedän, mutta en voinut paiskata ovea nenän edestä kiinnikään.

Oli miten oli, tapaninpäivä kääntyi äkkiä yksinäisyysmasistelusta nauruun ja iloisiin ajatuksiin.

...tai siis kääntyi ainakin aamuun asti. Itkuitku nyyh nyyh, tähän taas sama itkuvirsi lihavuudesta ja turpoamisesta kuin aina aiemminkin joten en enää toista.

Vannon, että tuo jäi nyt viimeiseksi tänä vuonna. Ensimmäinen erä tässä taistelussa muodostuu kahden päivän tauolla ruokaan. Tämä ja huominen, ei mitään liian mahdotonta, jaksan kyllä (siis epätoivoisesti yrittää psyykata itseäni). Torstai on reippaasti urheilupainotteinen päivä, joten en voi olla syömättä silloin, mutta pyrin sellaiseen minimiin, jolla selviän vielä oksentamatta tai pyörtymättä. Perjantainkin jaksan ilman, koska olen päättänyt niin, ja lauantaina voi sitten juhlia järjellä ja puolihyvällä omatunnolla uutta vuotta. Sounds like a plan to me, nyt tarvitsee enää toteuttaa se.

Omaa ihannevartaloani ei saavuteta pelkästään kituuttamalla vaan salillekin pitäisi mennä, mutta en voi treenata kunnolla tai edes puolitehokkaasti jos en syö mitään. Ja nyt on vain sulatettava pahimmat kerrokset vyötäröltä mahdollisimman nopeasti, koska en vain kestä niitä, joten treenaaminen alkaa kevyesti ensimmäisellä viikolla ja tehokkaammin heti kun saan painon ja ruoan johonkin tasapainoon (..eli ei ikinä?)

Laput silmille ja täysillä eteenpäin, sillä pääsee ainakin jonnekin. Jos edes johonkin aloituksesta. Viisaaksi en itseäni ikinä ole väittänytkään.

Kiitos kaikki ihanat lukijani kun olette siellä, muistakaa uskoa itseenne♥ Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niinkuin sanon, olette maailman kauneimpia♥