että sait tällaisen kylmän tyttären. Joka ei osaa olla tarpeeksi kiitollinen. Joka ei juossut lapsena ovelle halaamaan, eikä juokse vieläkään. Joka yhtäkkiä kääntää selkänsä ja puhuu vihamielisesti syistä, joita kukaan muu kuin minä itse ei ymmärrä tai tiedä. On hetkiä, kun voin niin pahoin etten vain osaa tai pysty peittämään kipua. Lapsi ei osaa tai halua puhua, mutta pahoittaa mielensä kun muut eivät kuule.
Anteeksi, että apua pyytämättä ja varoittamatta aikanaan yritin lopettaa elämäni. Anteeksi että haaveilen siitä salaa vieläkin liian usein enkä kerro. Laitan pelkäämään, koska tällä syntymästälahjaksi saadulla pilatulla luonteella mennään metsään ihan vain jos nappi ei mene kiinni. Mikään ei ikinä ole varmaa, vaikka haluaisit vain, että olisit saanut vain normaalin lapsen, ja että voisin vain olla normaali. En ole, anteeksi, tekisin mitä vain että olisit saanut jonkun muun, olisit ansainnut jonkun muun.
Anteeksi Isä,
että vaikka ymmärrän kaiken, kieltäydyn hyväksymästä kohtuullisiksi ilkeitä sanoja ja kovia otteita. Anteeksi, että en anna anteeksi, vaikka tiedän että rakastat. Tiedän, ettei ole varaa arvostella, koska itsekään en osaa rakastaa oikein. Itsekin satutan, koska en osaa paremmin. Anteeksi, että sanon takaisin yhtä ilkeästi tai totuudenmukaisesti vielä kipeämmin, koska haluaisin joskus sinunkin tietävän, miltä minusta tuntuu. Vaikka tiedän sinun tietävän paremmin kuin muiden, olen pahoillani isä, aina rakkaus ei riitä. Toivon silti, että olisit saanut jonkun muun. Jonkun, jota voit vihatta ja ilkeyksittä rakastaa. Jonkun, jonka rakastaminen olisi ehkä ollut helpompaa.
Anteeksi, ettei teillä kummallakaan ollut vaihtoehtoa.
Anteeksi K,
ei ole mitään millä voisi kaiken hyvittää. Anteeksi, etten anna mahdollisuutta auttaa. Ei ole mitään mitä et olisi tarpeeksi osaltasi antanut, satutat koska sinuun sattuu monta kertaa enemmän. Anteeksi, etten voi millään tulevaa kipua viedä pois. Enemmän kuin mitään toivon juuri sinun tulevan onnelliseksi. Kaikkein kauneimmat ajatukset juuri sinulle.
Anteeksi X,
että jätän sinut aina yksin asioiden keskelle. Jätän tavaroita ympäriinsä, suljen kaiken ajatusteni ulkopuolelle, koska en välillä muuhun kykene. En tee osuuttani koska en jaksa, vaikka ei se ole kuin tekosyy, pitäisi jaksaa. Sanoja ei löydy usein kummaltakaan, vaikka molemmat tietävät enemmän kuin antavat ymmärtää. Anteeksi, että joudut näkemään jäävuorteni sortumisen ja sen, kuinka en siitä välitä. En osaa enää oikein välittää, mutta se ei johdu sinusta. Tai ehkä johtuukin, koska pelkään sinun tietävän enemmän kuin haluan, mutta kyse ei ole siitä ettei olisi rakkautta.
Anteeksi kaikki muut,
että elämäni on satuttanut niin monia. Anteeksi että sanani ovat satuttaneet niin monia. Olen enemmän pahoillani, kun pystyn ikinä osoittamaan. Toivon, että kaikki antaisivat mahdollisuuden itselleen, että kaikki uskaltaisivat rakastaa itseään ja muita. Rakastakaa myös elämää, vaikka se ei aina rakastaisi takaisin.
Melkein aloin itkeä, kun luin kirjoituksesi. Sinun puolestasi. Ja kai sen takia, koska tunnen itsekin ihan liian usein samoin. En koskaan kertonut vanhemmilleni, että olin neljä kuukautta sairaalassa, koska halusin lopettaa tämän elämän, lakata olemasta kaikille taakkana. Sanoin, että se oli anoreksian syytä, mikä piti osittain paikkansakin. Ja niin kuin sinä, haaveilen siitä vieläkin, kertomatta kenellekään, ja välillä kadun, etten silloin tehnyt mitään, kun se olisi ollut niin helppoa. Ja toivon aina, että vanhempani oiisvat saaneet paremman lapsen.
VastaaPoistaApuaaa tyttörakas onhan sulla kaikki hyvin hei? :( pelästyin kovasti tätä postausta, koska tää muistuttaa itsemurhaviestiä, jos nyt suoraan sanon. Apua apua apua, olethan sä vielä siellä?
VastaaPoistaMutta kiitos taas ihanista sanoistasi, en tiedä, kuinka voisin kiittää sinua tarpeeksi. Olet mahtava ihminen. Edellinen (ja tämä) postaus sai mut tuntemaan tuskaa, koska ensinnäkään sä ET ole paksu, ja toisekseen (mikä onkin tärkeämpää) sä kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Sä olet ihana juuri tuollaisena. Sä olet niin ankara itsellesi. Ei sun tarvitsisi pyytää anteeksi niin paljon.
Mä toivon todella, että sulla on nyt kaikki hyvin :C
Joka tapauksessa - ihanaa ja onnellisempaa uutta vuotta 2012. Tehdään tästä vuodesta elämisen arvoinen. ♥
Hui!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä lounan kanssa, huolestuttava postaus. Toivottavasti sinusta kuuluu pian uudelleen!
Jaksamia, emme tunne, mutta olet varmasti ihana ihminen! (:
Olen seurannut blogiasi anonyymina jonkin aikaa. Haluan sanoa, että olen todella huolissani Sinusta ja toivon todella paljon, ettei tämä ollut minkäänlainen jäähyväispostaus.
VastaaPoistaKirjoitat kauniisti, mutta sinulla ei ole anteeksipyydettävää. Sinä olet kaunis, ihana ja upea ihminen kuten jokainen meistä. Ajatuksesi ovat samankaltaisia kuin minun, joka kamppailen saman sairauden kanssa, joka ei meistä ketään ansaitse.
Syömishäiriön pitäisi sanoa Sinulle anteeksi ja päästää Sinusta irti. Hanki apua. Valtavasti voimia ja hyvää uutta vuotta! ♥
Tämä on, tämä on, tämä on pelottavaa.
VastaaPoistaApua, pieni, mitä tämä on?
Pelottaa.
Oletko kunnossa?
Pieni, etkai? ♥
Anonyymi 1: Elämän voi joskus olla niin surullista. Kaikki on meistä itsestämme kiinni, olemmeko vahvoja ja jatkamme, koska kauniimpi maailma voi olla kulman takana? Jaksa, älä petä itseäsi. Älä unohda muita, mutta muista että olet elämäsi tärkein ihminen. Halauksia♥
VastaaPoistaAnonyymi 2: Kiitos ja anteeksi kaiken kaikkiaan näistä säälittävistä kirjoituksista, jotka tungen silmille. Ihailen niin paljon ihmisiä, joilta riittää aina kaunis sana tuntemattomallekin, kiitos♥ Toivon kaikkea parasta sinulle!
Anonyymi 3: Kyyneleitä valuu noin kauniista sanoista. Kamalaa kipua tuntuu sanoista, että tunnet jostain samoin. Toivoisin niin paljon, ettei kukaan joutuisi ikinä tuntemaan itsevihaa, riittämättömyyttä ja surua. Toivon että pystyisin, uskaltaisin hakea apua, en vain pysty. Valtavasti kuitenkin vielä kiitoksia ja voimia sinullekin, toivottavasti tämä vuotesi on kaunis ja Sinä osaat päästää irti menneestä ikävästä. Ole rohkea, ansaitset onnen♥