perjantai 16. joulukuuta 2011

Näen, mutta en tahtoisi

Haluaisin kirjoittaa runoja.
...siis hukkua rytistettyjen papereiden kasoihin.
Tehdä lumeen lumienkeleitä.
Piirtää sydämiä huurustuneisiin ikkunoihin.
Luistella järvenjäällä kuunvalossa.
Laulaa ilman säestystä pilkkopimeässä.
Olla montamontamonta kiloa vähemmän.


Tartun molemmilla käsillä teekupista ja yritän lämmittää kylmää nenänpäätäni höyryssä.

Vannon samalla mielessäni, etten syö enää tänään.

ps. ihanaa viikonloppua teille♥

3 kommenttia:

  1. Voi ihanainen, älä ainakaan ole kateellinen.
    Eikä tarvitse olla huolissaankaan, koska mä pärjään ihan varmasti.

    Mutta susta sen sijaan on syytä olla huolissaan, mä olenkin. Koska kyllä sun täytyy syödä, ja lisäksi, et saa olla yhtään kiloa vähempää enää. Etkai halua kadota tästä maailmasta kokonaan? :c

    Mutta, minäkin olen täällä aina sinua varten, vaikka nykyään multa ei koskaan irtoakaan mitään viisaita sanoja (anteeksi).

    Sä olet kaunis. Voimia♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, ja anteeksi hiljaisuuteni. Ja niin, taisit olla oikeassa tunteistani, vaikka hänen kannaltaan olisi edelleenkin parempi, jos en olisi mitään ihmeellistä.

    Haluaisitko tehdä nuo kaikki minun kanssani? Paistettaisiin välissä pannulla bataatteja ja parsakaalia, sitten juostaisiin ulkona, juotaisiin lämmintä teetä sormet jääpuikkoina, runoiltaisiin tyhmiä ("hän oli iloinen kuin tähti, että kakkatauti lähti") ja jotain hienompia, joita voitaisiin sitten opetella ulkoa ja kirjoitella yleisten vessojen seiniin.

    Halauskia, olet kaunis, ihana,
    yritä jaksaa (ja syö vähän jotain. pelkään.) ♥

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanaa oli nähdä kommentisi, vaikka itse olen vetäytynyt tappamaan ajatuksiani. Kiitos ♥ Minulle kuuluu niin hyvää kuin mahdollista tässä tilanteessa.. Yritän koota itseäni ja ajatuksiani, että osaisin kuvailla oloni oikein, mutta eipä se taida oikein toimia.
    Pidä huoli itsestäsi, olet kaunis ihminen, älä vaan vahingossakaan heitä sitä pois !

    Halauksia ♥

    VastaaPoista