perjantai 3. helmikuuta 2012

Joku päivä olen vapaa kaikesta

Kello lyö kahdeksan illalla. Kylmän viileästi suustani tulee piikkejä, toinen toistaan terävämpiä. Lähden kotiin puhisten ja aiemmin tuntunut väsymys on täysin tiessään. Puoli tuntia myöhemmin kotona alkaa tuntua pahalta.

En oikeasti ikinä riitele ystävieni kanssa, edes aiheesta.

Pelkään tämän kaiken väsymyksen ja turhautumisen muuttavan koko persoonaani ajan kanssa. Kyyniseksi, varautuneeksi, joksikin muuksi kuin mitä oikeasti olen. En ole tällainen, en varmasti.

Päivä oli alkuun niin hyvä ja kaikki meni niin hyvin, mutta tapahtuneen jälkeen löydän itseni tekemästä itselleni ruokaa välittämättä yhtään mistään. Miksi välittäisin, kun olen alusta loppuun epäonnistuja kuitenkin? Kaikkein pahintahan on olla epäonnistunut ihmisenä, ystävänä.
Ei yli tuhatta, mutta melkein tuhat liikaa. Hävettää olla tällainen, hävettää edes myöntää että ahdan itseeni kertaistumalta kolmen ihmisen illallisen verran ruokaa.

Nyt ahdistaa ja haluaisin tarttua viinilasiin, mutta en uskalla avata pulloa tai se saattaa upota kokonaan. Yritän unohtaa koko ikävän asian mutta huono omatunto seuraa kaikkialle. Toivottavasti se katoaa yön lumituiskuun.


Huomenna salille. Varmasti menen.

2 kommenttia:

  1. Voi sinua, pieni. : ( Voisinpa saada olosi paremmaksi jotenkin.
    Älä pakota itseäsi salille, ja sinä olet niin pikkarainen, syöt niin vähän!
    Halauksia ja voimia ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihan kauheasti kommentistasi♥ Tiedätkö, sä olet mulle kuin isosisko, osaat sanoa mulle aina niin viisaita asioita ja neuvoa kaikessa! Ja hei, minullakin on ihan samanlainen kuva miehistä, heh! (toivon, ettei se olisi totuus, että olisi vielä olemassa niitä luotettavia ja ihania miehiä ja poikia). Et sä hössötä, toi kommentti oli yksi ihanimmista mitä olen saanut, ihan totta♥
    Mutta sitten sinä. Sä et ole epäonnistunut. Sä olet ihminen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, EI KUKAAN. Toivottavasti huono omatuntosi ei lannista sua kokonaan :c kaikki tekee joskus "virheitä" ja riitelee, se kuuluu elämään.
    Mä olen huolissani susta juuri sen takia, kun yrität olla täydellinen. (tää voi olla ihan väärä analyysi, toivottavasti et loukkaannu) Muistathan, että sä et koskaan tule onnistumaan siinä? Mitä enemmän yrität, sitä enemmän löydät itsetäsi "virheitä" (ja tuskin mitään niistä edes oikeasti on olemassa, koska katsot itseäsi vääristyneesti). Mä toivoisin että pystyisit näkemään sen, kuinka IHANA sä olet. Mä olen ainoastaan lukenut sun blogia ja olen ihan vakuuttunut että sä olet yksi maailman ihanimmista ja kauneimmista ihmisistä.
    Tyttörakas, sä vaadit itseltäsi ihan liikoja :c mua pelottaa, että sä tuhoat itsesi. Ihan totta. Älä tee sitä. Anna itsellesi ja elämälle mahdollisuus.
    (Toivottavasti en loukannut tällä kommentilla.)
    tuhansia voimahalauksia ja rentouttavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista