Simple things, good feeling

Tähän asti päivä on mennyt urheillessa. Aamulla salitreeni, siitä kotiin puuron ja raejuuston ääreen. Kieltäviä tunteita syntyy viljatuotteista ja hiilareista, mutta olen vain suunnattoman ylpeä selviydyttäni ensin lyhyelle aamulenkille kirpeään pakkaseen ja siitä vielä lihaskuntotreeniä tekemään salille. Siis aamulla, vaikka olisin vaihtoehtoisesti voinut vapaapäivän kunniaksi kuorsata vaikka iltapäivään asti. Lisäksi venyttelin liian pitkän välin jälkeen kunnolla.

Onko aivan sairasta hykerrellä itsetyytyväisyydestä tällaisen asian takia?

Totuudenmukaisesti isompi juttu on se, että olen hyvällä tuulella. Olen ollut päiviä. Montamonta päivää. Ensimmäistä(kai?) kertaa vuosiin, en edes kaipaa sitä pahaa oloa. En kaipaa sitä todella syvää itsevihaa, vain jotta jaksaisin paremmin olla syömättä. Onko tekopyhää fiilistellä näin? Lisäksi itsevihani on aina ollut niin suuri osa minäkuvaani, että monesti olen uskonut esittäväni jotain epätodellista ilman sitä tunnetta.

Nyt vain tunnen, ettei minun tarvitse vihata itseäni pyhittääkseni sillä huonoja valintojani. Ei se vie pois laiskuutta tai vääriä tekoja. Ehkä ymmärrän, ainakin tällä hetkellä, että on ihan ok olla olematta täydellinen. Yritän, ja jos en heti onnistu yritän vain uudestaan kunnes onnistun. Toivottavasti hymyillen ja siinä samalla pienistä asioista iloiten.