It's freezing outside, but I'm not frozen

Olen ollut hämmentävän tehokas parin edellisen päivän aikana. Tuntuu, että monta asiaa on loksahtanut kohdilleen arjen askareissa, olen jaksanut ja suunnitellut ja innostunut. Nyt en meinaa millään muistaa, mitä kaikkea pitäisi tehdä seuraavaksi, vaikka tiedän että ainakin työjuttuja olisi sadoittain. Otin työkoneenkin kotiin jotta voisin ahertaa duunijuttujen parissa vielä illallakin, mutta sen sijaan olen katsonut telkkaria ja laiskotellut oikein urakalla. Eräs ystävä kävi sentään visiitillä ja lähti juuri, ihanaa oli tuonut pullaakin mukanaan ja vaati syömään kun ei voi muuten itse ottaa.

Minulla on oikeasti ystävä, joka on ihan miniminiminipieni, ja jotenkin hän onnistuu silti aina skippaamaan kaikki tarjoilut. Toteaa ettei vain halua. Missä ne käytöstavat hä, minäkin haluan oikeuden sanoa "Ei" tuntematta huonoa omatuntoa, kun joku on ajatellut kauniisti. Vai onko se vain sitä heikkoutta? Jatkossa harjoittelen kohteliasta kieltäytymistä. Ehkä ei tosiaan tarvitse sanoa mitään syytä, ei vain ota.

Juu iltapäivällä oli vähän huono olo, siksi jäi väliin tänäänkin urheilu.

Äh, hyvä fiilis alkaa kadota kun huomaa kuinka kaikki työn ja touhun ulkopuolella menee päin ...........

Huomenna ei mitään tai hermostun itseeni. En tiedä onko edes syytä tai kannattaako, tarvitsen vain sen tunteen että pystyn, onnistun. Ei kyllä, nyt voin hyvin ja jaksan, jaksan paremmin kuin ikinä ja olen parempi kuin ikinä!

Enhän tipu reunan yli, jos vain kurkistan? Valoa pohjalla, toisellakin puolen?

Pitäkää itsenne lämpiminä pakkasessa♥