TOP inhokki -listallani ovat Timo Soini ja kipeänä oleminen

Pohdin eilen vielä kahdeksan aikaan illalla, että onko sallittua jättää salikäynti väliin vaikka kuumetta oli 38astetta ja päätä särki. Ajattelin yhden illan levon parantavan jotta pääsisin seuraavana päivänä eli tänään kunnolla treenaamaan, mutta mitä vielä; kuumetta aamulla 38,7astetta. Tuskailin hetken miettiessäni kasaantuvaa työvuorta, mutta lopulta päätin kuitenkin jäädä kotiin. Salille en uskaltanut tänäänkään, vaikka painiskelin tunnontuskien kanssa pitkään. Pääosin toivon liikumattomuuskauhun tulevan kehityksen takapakista, vaikka kieltämättä kaikkein eniten ajatukseni menevät solmuun sen kanssa, mitä nyt tänään saan syödä ja mitä en. Yhtäkkinen päätös jättää iltatreeni väliin ei poista kaikkia päivän aiempia syömisiä, vaikka periaatteessa yhden päivän ei pitäisi tuntua missään.

Entäs sitten tämä päivä? Tiesin jo aamusta, etten tule kuluttamaan oikeastaan yhtään. Silti, aamu starttasi puurolla ja toipa äitikin vielä keittoa ja laskiaspullan lohdukkeeksi. Järjetöntä. Normaalit ihmiset menettävät ruokahalunsa kipeänä, minä taas päin vastoin syön vähintään normisatsin A) koska kärsimyksessä tarvitsen lohdutusta ja olen tunnesyöppö B) olen aina oudosti uskonut että kunnolla syöminen parantaa nopeammin. Tai kunnolla ja kunnolla, en tiedä missä kohtaa laskiaspullat ovat muuttuneet terveysruoaksi. Olisin voinut heittää sen pois, olisin voinut tehdä kaiken toisin, mutta enpä tehnyt.

Nyt yritän levätä maksimaalisella tehokkuudella, jotta pääsen mahdollisimman pian treenaamaan! Ensi viikolla pääsen toivon mukaan jo tekemään tupla-aerobista, jotta saan tämän viikon loppupuolen tappiot kurottua kiinni. Tosin, eihän pieni kävelylenkki huomenna voi pahaa tehdä...

Selviäisinköhän muutenkin huomisesta pelkällä teellä?

Nyt takaisin päivän uurastuksen pariin, eli sohvalle lukemaan naistenlehdistä kevään superdieeteistä. Näihin muotidieetteihin en tosin ole oikein ikinä uskonut, mutta ehkä jokin into tarttuu? Kesäkuntoon 2017!! Eiku....
Kuumehöyryissä en selvästikään kirjoita kuin sekavia, että ehkä parempi nyt luovuttaa. Ihana keskiviikkoa teille♥

Itsekään en ole ollut tänään kovassa huudossa..

PS. Mietin juuri tänään, että minullapas on maailman ihanimmat lukijat. Ihan kaikki anonyymit mukaan luettuna! Ikinä en saa ilkeitä kommentteja, kaikki ovat aina kannustavia. Vaikka identiteettini ei perustu pelkästään tähän blogiin, niin kaikki sananne ja pelkkä olemassaolonne ovat merkinneet minulle aina niin niin paljon. Liikutun melkein kyyneliin kun tuntemattomat ihmiset jaksavat välittää ja kannustaa. Kiitos!♥