Olen syönyt syönyt syönyt syönyt syönyt. Nukkunut, herännyt ja kävellyt jääkaapille/pakastimelle, syönyt ja mennyt taas nukkumaan. Päivällä kävin jopa ulkona, mutta kurkkua kivisti niin paljon, että palasin jo vartin jälkeen sisälle. Nyt en saa enää unta, ymmärrän kuinka paljon olen kahdessa päivässä laajentunut. Se mikään ei mene pois, enkä pääse edes kuluttamaan sitä pois.
Vihaan saastaista itseäni silloin, kun en osaa lopettaa. Vihaan sitä hetkeä kun kuvittelen, että syöminen tekee olon paremmaksi. Vihaan ennen kaikkea sitä, että jatkan tätä itseni kiduttamista, kun pidä ahneutta kurissa.
Tässä tekstissä ei taida olla mitään järkeä. Yritän vain sanoa, että tuntuu pahalta ja tekisin ihan mitä vain, jotta voisin nyt lopettaa syömisen. En jaksa olla tällainen. Tiedän, että suunta on väärä, miksen jaksa muuttaa sitä? Pakko tehdä jotain tälle mahalle ja turvonneille poskille.
Ahdistaa.
Aivan kuin minä liian usein. :( Tiedän siis tunteen, voimia sulle <3
VastaaPoistaMulla ruokahalu katosi juuri kokonaan, kun sain kuulla läheisiltä vihjailuja sh:sta... Tuntuu pahalta ja ahdistaa syödä ja ahdistaa jättää syömättä. Pointtini on siis kuitenkin, no mikäs se nyt onkaan, no että kaikki me tässä paskassa ryömitään. Ja että ihan sama mitä tekee, ahdistaa kumminkin. Ei ei ei pessimismi saa riittää, kaikkien pitää oikeasti syödä ja kyllä se kipu lopulta aina hellittää
Kiitos tuhannesti, merkkaa tollaset sanat tositosi paljon. Aion muuttaa omilleni ensi syksynä ja ottaa muutenkin etäisyyttä kaikkeen. Aloittaa itsenäisen elämän ja toivottavasti viimeistään sitten kaikki alkaa pikkuhiljaa järjestyä. :)
VastaaPoistaToivon tosi paljon voimia sulle ja että voisit olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi. Jo tuo sun kommentti, jonka laitoit mulle, kertoo siitä, miten upea ihminen olet. <3