Pienet hullutukset tekevät elämästä paremman

Aamulla heräsin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen. Napsautin kahvinkeittimen käyntiin ja suoritin pikaisen aamujumpan. Suihkun kautta vielä aamukahvin ääreen ja lehteä lukemaan, päivä ei yksinkertaisesti voisi alkaa paremmin! Kerrankin heräsin ajoissa, eikä ollut tarvetta juosta ympäri asuntoa. Inhoan kiirettä, silti siihen aina päädytään. Elämäntapamuutoksen paikka? Varmastikin, tosin tiedän jo nyt ettei tästä tule tapaa, aamuisin sänky on liian mukava.

Tai huonon fyysisen kunnon takia väsymys liian kova.

Nyt ei voi kyllä heikotuksesta puhua, olen syönyt tiistain ahdistukseen nähden huomattavan paljon. Sekä keskiviikkona, että eilen yhden lämpimän ruoan lisäksi raejuustoa ja yksi omena. Vähän, paljon, en tiedä, mutta molempina päivinä reilusti urheilleena tunsin jostain syystä olleeni siihen oikeutettu. Olinkin? Ehkä? Pienestä epäilyksestä huolimatta, ainakin numeerinen määreeni on pienentynyt tiistain kauhulukemista.

Liian usein (lähes aina) laitan painonlaskun fyysisen hyvinvoinnnin edelle, vähintään ajatuksissani. Tällä kertaa huono omatunto ei jostain syystä vaivaa yhtä paljon kuin ennen, kun tunnen kaikin puolin voivani fyysisesti paremmin. Viimeisinä päivinä olen ymmärtänyt, etten ole nuori ikuisesti. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta se ei odota ketään.

Jaksan, jälleen kerran, uskoa että enemmälläkin voi olla vähemmän. Yleensä nämä yritelmät ovat kestäneet pisimmilläänkin noin viikon, mutta vieläkään en suostu luopumaan uskosta siihen, että se on mahdollista. Tänään lähden kävelylle ystävän kanssa, yritelmissä olisi rauhallinen mutta 15km pitkä luontoreitti. Toivottavasti raitis ilma piristää, huomenna on lihaskuntotreenin vuoro.

Pienet ihanat, vastaan kommentteihin vähän myöhemmin, olen yllättäen jälleen kiireessä! Pitäkää huolta itsestänne ja nauttikaa ilmassa olevasta keväästä!♥