Ihan kuin olisin unessa. En meinaa muistaa mitään tapahtumia, tulevia tai menneitä. Ainoina asioina mielessäni ovat työt ja tehtävät. Siivous. Tiskaus. Pihatyöt. Koko ajan vain, että mitä seuraavaksi? En osaa vain olla. Pää täynnä katkeilevia ajatuksia, puoliääneen sanottuja lauseita ja odottavia katseita. Koko ajan kaikkea tapahtuu, mutta ei oikeastaan siltikään mitään. Voisinkohan sekavammin asioita ilmaista?
Niistä puolikkaista ajatuksista, hetken sävelistä ja syysaamuisesta valosta tulvii muistoja ja tuttuja tuoksuja, ja minua häiritsee kun en osaa yhdistää niitä mihinkään.
Ei kai kuulu oikeastaan mitään. Kaipaan päiviä, kun pääsin kertomaan iloiten kuinka hyvin olin onnistunut vähässä syömisessä tai itkemään sitä kuinka huonosti on mennyt. Kun osasin sanoa jotain, kun tiesin millainen päiväni oli ollut. Totuus on, että huonosti on mennyt. Paino ei ole noussut, mutta lihas on vaihtunut läskiksi muutaman viikon aikana. Varmasti!
En tiedä miten mahdollista, mutta en ole laskenut kaloreita päässäni ainakaan viikkoon. Ruokapäiväkirjani on kateissa, enkä tiedä miten selviän ilman sitä. Jokin muu ei ole sama. Viinirypäleet 100kcal tähän mennessä + pari kuppia maitokahvia.
Luulisi rutiineiden tuovan varmuutta, mutta tuntuu että jonkin niistä uupuessa olen paljon enemmän hukassa kuin jos niitä ei olisi ikinä ollutkaan. Pitää saada salilla käynti taas tavaksi, mutta tänään ainakin lenkille!
Ps. Tuli joku vähän "semihauska" juttu, ja nauraa kiherrän edelleen tippa linssissä, vaikkei juttu oikeasti ollut edes hauska. Väsymystä kenties?
Voimahalauksia sulle♥
VastaaPoistaTyhmä bittiavaruus! Mutta silti, "ihana" kuulla että jollain toisellakin on taipumusta tämmöiseen kännikäyttäytymiseen...mullakin oli ennen tapana aina vaan avautua jne mutta nyt meni ekaa kertaa näin radikaaliksi.
VastaaPoistaJoka tapauksessa kiitos paljon kommentistasi, se merkitsi paljon♥ :)