maanantai 31. lokakuuta 2011

Jotenkin en vain osaa enkä pysty ja vihaan sitä

Voisin vannoa, että vähäinen syöminen ei ole aiemmin ollut näin haasteellista. Jo varsin vaihaisessa vaiheessa päivää syömättömyys tuntuu itsensä kiduttamiselta. What is wrong with me?! Tämä menisi, jos se kestäisi vain viikon (niin kuin aina ennen ihania naisten päiviä) mutta tämä on jatkunut jo noin kolme viikkoa. Aletaan liikkua aika vaarallisilla vesillä, jos haluan että mielenterveyteni pysyy vielä vetimissään. Kamoonheiihanoikeesti, se joka pitää nälän tunteesta, on päästään vialla. Varsinkaan sellaisesta loppumattomasta, joka palaa heti kun viimeisen ruokapalan alas menosta on 5 minuuttia. En huijaa, niin käy oikeasti ja kohta alkaa päässä narista. Se narina tulee niistä ruuveista, jotka löystyessään pitävät ruosteisen pinnan aiheuttamaa kirskunaa.

Life is unfair.


Ei tule muuten houkutuksia tuhlata rahojaan vaatekaupassa, kun tietää näyttävänsä kaikessa kauhealta!

WÄÄÄÄÄÄÄ!

Think pink, think pink, think pink. Uusin ase hallitsemattomaan syömiseeni on tasainen syöminen. Jääkaapissa tulee koko ajan olla jotain ruokaa, koska pienempi paha se on salaatin ahtaminen itseensä hallitsemattomasti kuin jonkin vähemmän täyttävän ja energiapitoisemman. Eilisenkin aikana tuhosin kokonaisen jääsalaatin ja melkein kilon tomaatteja balsamicolla. Sen lisäksi upposi purkki ällövesitonnikalaa (se öljyssä oleva on paljon parempaa, mutta allekirjoittaneen forever-kiellettyjä eineksiä) ja kolme piparia (christmas♥). Kävin onneksi sentään 6kilometrin juoksulenkillä. Kokemuksesta tosin tiedän, että kun "laihduttaa" aktivoitumalla liikkumaan enemmän, paino ei alkuun meinaa laskea kirveelläkään ja saattaa jopa nousta. Kaikkein pahin pykälä itselleni onkin sen hyväksyminen, että asiat kestävät. Kaikki mulle heti nyt! Koen suunnatonta himoa lyödä itseäni joka kerta kun jään duunissa tuijottamaan keksejä lautasella.

Joskus hyvin salaisesti toivon, ettei joka aamu sängystä nousun jälkeen tarvitsisi koko päivää raahata mukanaan näitä raskaita kahleita, aina siihen asti kun illalla nukahtaa jälleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti