All I can feel is hunger

Toinen dieettipäivä takana. Söin vain ravintolassa, mutta lisäksi tuli muutamasta kahvikupista maidon energia-arvot, tuskin kuitenkaan mainittavan suuria määriä. Onneksi myös kävin tarkistamassa raflan nettisivut ennen iltaa ja kiitos luojan siellä oli ravintoarvotaulukko! (Miksei kaikkialla voi olla?) Alkuruoaksi vihersalaattia ja pääruoaksi jonkin sortin munakoisovuoka. Taulukon mukaan kaloreita tulisi noista yhteensä 478kcal, mutta koska jätin osan syömättä, mm. salaatin mukana tulleen yrttileivän, luotan saldon olevan alempi. Jälkiruoaksi kahvi.

Tavallaan olen tyytyväinen. Jollain järjellä ajattelen, ettei ravintolaillan ystävien kanssa tulisi olla tuollainen, stressiä vihersalaatin kaloreista, mutta samalla en voi olla iloitsematta siitä, että pystyin taistelemaan vastaan kiusausten edessä. Onko sairasta sanoa tässä kohtaa, että olen ylpeä itsestäni? Niin kai.

Kolmas päivä alkaa jo tuntua. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa, päätä särkee ja on kylmä. Vähäinen ruokamäärä tuntuu harvinaisen paljon itsensä kiduttamiselta, koska menkat ovat alkamassa. Sitä ennen olen aina tauotta nälkäinen, mutta kokemuksella tiedän myös, ettei syöminen edes poista sitä pohjatonta nälkää. Luulen että jos tästä selviän, selviän mistä vaan. Ja kello on vasta vähän yli 9, voi olla että kuolen.

Fatties are always hungry, that's why they are fat.

Sallittu määrä on siis 500. Nyt on vain jaksettava. Päässä jyskyttää pelko, etten pysty lopettamaan syömistä jos aloitan sen. Toivottavasti keksin jotain tarpeeksi pahaa ruokaa tälle päivälle, ettei sitä edes tee mieli enempää. Something with protein, koska tänään pitää jaksaa treenata.

Välillä mietin, miksi teen näin itselleni.