Yksi uneton yö

Joskus tulee öitä, jolloin on levoton olo. Usein ne yöt ovat juuri sellaisia kuin viime yö, tuuli on puuskainen ja ilma sateinen. Taivas pilvessä ja pimeää. Silloin on pakko päästä ulos. Joko katsomaan merta tai tähtiä.

Niin eilenkin hyppäsin autooni keskellä yötä ja ajoin meren rantaan. Istuin siellä polttamassa tupakkaa, kuunnellen ah niin apaattista musiikkia ja pohdin elämää. Ihmisiä ympärillä ja kaikkea diippiä shittiä. Välillä kaiken katkeruuden keskellä luulen ymmärtäväni jotain, vaikka tiedän jo silloin etten aamulla ymmärrä enää mitään. Kuitenkin siinä puuskaisen tuulen aiheuttamassa levottomassa aallokossa on jotain rauhoittavaa. Tuntuu että maailma tuntee jotain mun puolesta, kun en kykene itse kunnolla tuntemaan tai itkemään.

Aamulla herään seuranani ainoastaan se loputon väsymys.

Ei eniten väsymys johtuen huonosti nukutusta yöstä,

vaan siitä että joutuu elämään tämänkin päivän.

Kun tiedän ettei tämä lopu kuin vasta papin aameneen,

jos siihenkään.

Kun tiedän etten ikinä tule ymmärtämään elämää ja ihmisiä,
eikä ne mua.

48,4kg. Jos syön tänään mitään, en anna itselleni anteeksi. En vaan voi olla niin kuvottava.