En tiedä haluanko olla tikkulaiha, en vain halua olla näin paksu.
En oikeastaan halua olla heikko tai heiveröinen, mutta en myöskään silmiinpistävän lihaksikas.
Haluaisin..
osata soittaa kitaraa (tän vielä toteutan!)
voida hyvin, jaksaa ja olla energinen
olla se siro tyttö pitsimekossa
mennä tankotanssi -kurssille
uskaltaa luottaa
käydä Pariisissa
juosta maraton
Pähkinänkuoressa tuntuu että haluan asioita, joita en voi saada. Ainakaan samanaikaisesti. Oikein mistään en haluaisi luopua. Miten voi luopua elämästään? Mutta miten elää, jos ei kestä itseään? Jos missään, millään tavalla missään hetkessä ei ole hyvä olla, kun näyttää kamalalta? Olenko pinnallinen, kun haluan näyttää kivalta? Onko se pinnallista, että lakkaan kynsiä, meikkaan, ostan mielestäni nättejä vaatteita, kun hymyilen? Haha, meitä on sit aika paljon.
Eilen söin paljon. Siis oikeesti paljon. Illalla vielä päivällä menneiden kanasalaatin ja nektariinin lisäksi LISÄÄ kanamozzarellasalaattia ja keitto. En uskaltanut käydä aamulla katsomassa painoani, olen varma että se on liikaa. En jaksa, en kestä, mä en halua nähdä niitä lukemia. Tänään paremmin, lupaan, huomenna en mitään jos vaaka on kamala aamulla!
Maanantaina tähän tulee tolkkua, maanantaina muhun tulee tolkkua. Ei, en aio porsastella ja laiskotella koko viikonloppua, mutta laadin sotasuunnitelman. Tai siis ihan minkä tahansa suunnitelman. Tai siis, yritän saada päässäni langat edes johonkin ojennukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti