Minusta tulee vielä ehjä

Torstai toivoa täynnä, ja pah. Eilen olin niin breakpointin partaalla, etten voinut muuta kuin lukittautua yksin kotiin koko illaksi. Olin jo ystäväni pihassa (piti mennä kahville) mutta en kyennyt nousemaan autosta. En jaksanut. Päässä pyöri vain "mä en jaksa. En jaksa, en nyt. En mitään". Soitin ystävälleni etten tule, ja hän onneksi ymmärsi itkun partaalla olevasta soperruksestani, että olen tosiaan väsynyt. Huolestui ja varmisti, että pääsen kotiin ja menen lepäämään. Kiitos♥

Kotiin päästyäni söin kunnon ruokaa katsoen samalla leffaa telkkarista. Aivot narikkaan ja aikaisin nukkumaan. Ai että ahdistiko ruoka? No tottakai. Ei siitä eroon pääse kokonaan vaikka kuinka yrittäisi, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, on vain pakko laittaa oma hyvinvointi kaiken edelle. Onneksi nukahdin totaaliväsymyksestä aika pian, muuten olisi voinut tulla itku siitäkin harmista.

Ja kyllä, tänään on parempi päivä. On perjantai, olo on kerrankin levännyt ja illalla on tiedossa kivaa ohjelmaa, ilman alkoholia onneksi. Eilisen syömisen takia ei ole tänään niin nälkä, silti olen syönyt jo puolikkaan nektariinin. Damn me. Syön lisäksi jotain iltapäivällä ennen illan menoja ettei tule huono olo ja sorruttua johonkin järkyttävään. Onneksi iltaohjelmaan kuuluu urheilua, uskon että saan kuitattua osan viimepäivien supersafkanmättömässäysällötysporsastelusta. On se sieltä jo imeytynyt ympäri tätä turvonnutta ruumista, mutta kyllä se sieltä myös lähtee. Pakko! Liikuntaa ja kivoja juttuja koko viikonloppu, love it.

Ihanaa perjantaita ja paljon haleja jokaiselle 8 lukijalleni, yrittäkää nauttia elämästä niinkuin voitte♥

ps. 48,5