Yritän todella uskoa, että kyllä mäkin olen jonkun hyvän arvoinen. Uskominen on vaikeaa, kun kaikki asiat ja ihmiset ympärillä osoittavat koko ajan toisin. Ovat töykeitä, tarkoituksellisesti jättävät kutsumatta mukaan.. He soittavat kyllä, kun heillä on vaikeaa. Tai haluavat seuraa ihan muuten vain. Ja tottakai menen, olenhan ystävä. Tekisin monen ihmisen puolesta vaikka mitä, antaisin kaikkeni mitä voin.
Kipein on se hetki, kun tiedän etteivät he vastaavassa tilanteessa tekisi mun puolesta samoja asioita.
Kun ymmärtää, että oma arvo on ainoastaan painonsa edestä paskaa.
Ne ajatukset tulevat aina välähdyksinä. Mieleen piirtyy kuva auto-onnettomuudesta, lääkkeistäni, välinpitämättömyydestä. Sinä hetkenä uskon juuri siihen, ettei mikään juurikaan muuttuisi. Ei se haittaa, en ole kenellekään velkaa ja kaikki ne vähänkin välittävät pääsevät kyllä yli.
Kaikille ei ole kaikki niin katettuna kuin mulle. On auto jolla ajaa päin seinää, laatikot niin täynnä vahvoja kipulääkkeitä ja unilääkkeitä että karhunkin niillä tainnuttaisi. En sit kuitenkaan uskalla.
Sitten havahdun, en mä vielä viime viikolla vihannut itseäni. Ehkä tää menee ohi.
Pelko tai masennus, sama se mulle.
Rakasta ihmisiä, jotka ansaitsevat sen, jotka kohtelevat sinua hyvin. Älä rakasta heitä, ketkä kohtelevat sinua huonosti, he eivät ole sinun arvoisiasi.
VastaaPoistaJokainen ihminen on laulun arvoinen ♪, niin myös ihmisten, ketkä ovat häntä kohtaan hyviä. Älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, jotka eivät ansaitse ystävyyttäsi, jotka eivät ole sinulle niitä, joita he ovat sinulle.
Hyvä ettet ole päätynyt tekemään itsellesi mitään pahaa. Rohkeampaa onkin jaksaa nousta joka aamu, ja yrittää selvitä tulevasta päivästä. Toiset päivät on aina parempia ja toiset huonompia :)
VastaaPoistaKoita piristyä muru, olet tärkeä <3