On jotenkin erikoisen hyvä fiilis, vaikka siihen ei juuri syytä olisikaan: En käynyt aamulla lenkillä ja raejuustotonnikalalounaani lisäksi on uponnut myös 3 palaa suklaata. Ahdistus! Mutheicamoon ja excuse moi, en vaan voi vastustaa suklaata jos sitä on. Minulle tuli sitä töihin ihan itellan kuljettamana. Juu anteeksi mitä, postissa! Kiitos lahjuksesta arvon kaupparatsu, ei pysynyt levy sivulaatikossa. Siis vika ei ollut minussa. En ole ahne enkä sika enkä sokeriaddikti tai muutakaan ällöttävää, mut pakotettiin siihen.
Nyt tuntuu kuin olisin turvonnut kymmenen senttiä joka suuntaan. Vaatteet kiristävät ja rintaa puristaa, mutta yritän sulkeä ilkeät äänet päästäni ja vain pysyä tiukempana loppupäivän.
Kuitenkin, raahasin luuni ja rasvani eilen salille ja nostelin painoja oikein urakalla, plus pyörääkin poljin puoli tuntia! Olen ehkä liioitellunkin ylpeä itsestäni, mutta olin niin lähellä ajaa suorinta reittiä kotiin töiden jälkeen. Tänään jälleen salille hyvän fiiliksen siivittämänä. Taitaa tosin urheilu olla tällä kertaa pääosin aerobista, koska pari päivää putkeen on jo ollut lihaskuntoa. En tiedä missä kohtaa tämä kääntyi näin, että nostelen mieluummin rautaa kuin lenkkeilen? Muistutan kohta ruumiinrakenteeltani enemmän miestä kuin naista.
Pariin päivään en rutiinieni rikkoutumisen takia ole päässyt vaa'alle. Nyt alkaa taas jännittää niin paljon etten tiedä pystynkö aamulla. Oikeasti pitäisi vaan toimia ja kestää se, jos kaikki kusee niskaan, eikä sulkea silmiään epämukavalta todellisuudelta ja jatkaa turpoamista. Jännittää.
jos karkki on eksynyt kotiin jonnekkin se aina ponnahtaa ylös jostain nurkasta vaikka kuinka sen olisi piilottanut! se on kuin bumerangi
VastaaPoista