Let's get high

Savua keuhkoissa, ilmassa, sormien välissä. Kiemuroita, koukeroita, kieroituneita ihmissuhdekuvioita.. Kaiketi muut ovat suoria, itse olen ainoastaan väärämielinen ja vääristynyt, väärä.

Pillerien vääntäessä mieleni taas jollekin aivan uudelle astraalitasolle olen suorastaan häkeltynyt siitä, miten selvästi näen tulevat epäonnistumiset pääni sisällä. Pienistä asioista, vääntyvistä nilkoista korkkareilla liukastuessa aina loppuelämääni koskeviin kysymyksiin, laiskuuteen ja marttyyriyteen saakka. Miksi tehdä mitään oikein, kun kaiken voi heittää romukoppaan koska vain? Koska niin se tulee menemään kuitenkin.

Vaikka en ole itkun partaalla tauotta, niin kaiken pillerieuforiankin keskeltä tunnen, että olen lähempänä breakpointia kuin koskaan. On vain ajan kysymys, koska kaikki hajoaa käsiin. Pahimmalla hetkellä, kun pitäisi jaksaa tehdä töitä, jaksaa treenata, sosialisoida, jaksaa elää, en todellakaan jaksaisi jaksaa.

Menisin ilomielin paskan roskaihmisyyteni kanssa sieltä, mistä aita on matalin, mutta kun sekin on jo liian korkea. Vaikka pystynkin huijaamaan päätäni ja peilikuvaani koroilla, ne eivät auta yhdenkään aidan yli. Paremminkin niistä jää kiinni ja kompastuu niin että niska katkeaa kerralla. RUTS!

I wish.

Nappi, toinen, kolmas.