Kai tämä on juuri se, mitä ansaitsen

Ääni väristen soperran puhelimeen "onko ihan pakko?"
Vastaus on jämäkkä, tunteeton. "Kyllä, nyt on pakko".

Viimeisimmät verikokeiden tulokset olivat sen verran huonot, että on pakko jatkaa lääkitystä. Kyllä, sitä väsyttävää ja ärsyttävää. Paino tosin sanalle lihottavaa. Meinasin pillahtaa itkuun puhuessani lääkärini kanssa, joka ei ymmärtänyt miksi tämä on maailman loppu. Selviän sentään ja lääkitys auttaa. En kehdannut edes sanoa syytä, miksi en haluaisi syödä niitä lääkkeitä. Sitä todellista syytä, väsymys ja huonovointisuus vielä menisi.

Mikä ei tapa se vahvistaa! Toivottavasti. En oikeasti usko tuohon.

Tahdon myös

Olen lähdössä viikonlopuksi ystävieni luokse Tampereelle. Tällä hetkellä ei yhtään huvittaisi ja haluaisin niin sortua ilmoittamaan, että olen tullut kipeäksi. Nukkua nappien avulla koko viikonlopun yli. Ehkä se kuitenkin auttaa saamaan ikävät asiat pois mielestä. Tuskin tulen katumaan reissua, lähtö on vain nyt vaikeeta. Omatunto lyö tikarein, että edes hetken ajattelen tuolla tavalla. Anteeksi, ystäväni!

Mitä ihaninta viikonloppua kaikille, yrittäkää tekin unohtaa murheet ja huolet.