Täytän sivut itseni huijaamisella

Otsikolla tarkoitan lähinnä uutta kalenteriani. Heart ! mutta niin petollista kuvitella, että mikään muuttuu vaikka sivuilla on sydämiä ja voisin melkein uskoa että useampikin ystävä haluaa viettää kanssani aikaansa. Miksi tykkään aina lyödä itseäni, näilläkin sanoilla? Think pink tai jotain muuta roskaa.

Negatiivisuudesta kukkaruukkuun, hankin myös toisen kirjan. Sellaisen karheakantisen, aika romanttisen ja paksun. Ostin sen, jotta voin kirjoittaa sinne ajatuksiani. Muut varmaankin nukkuvat öisin, itse mietin elämää ja teen päätelmiä ihmisyydestä ja elämästä. Välillä tekisi mieli huutaa heurekaa kun kuvittelen ymmärtäväni miksi maailma kusee tai ei kuse. Lähinnä haluan kirjoittaa hulluja ja ei niin hulluja ajatuksiani ylös, jotta voin hymyillä niille myöhemmin. Sitten vanhana ja viisaana  voin ehkä paremmin muistaa, millainen nuorena olin ja mikä oli se tie mitä kuljin. Päiväni ovat välillä niin täynnä ajatuksia, etten millään muista niitä edes myöhemmin samana päivänä. Ehkä vuosien/vuosikymmenien päästä lukiessani sitä kirjaa arvostan enemmän sitä, millaiseksi olen tullut (toivossa on hyvä elää).

En ole aiemmin toteuttanut tätä ideaa, koska inhoan rumaa käsialaani. Tai ei se kai ole rumaa, mutta ei ainakaan kaunista. Perfektionistina en jotenkin pysty käsittelemään epämieluisia asioita, joihin en voi vaikuttaa. Alkaa vaan vituttaa.

Urheilupäivityksenpoikasta taijotainsinnepäin. Tiistaina olin siis salilla, keskiviikkona en tehnyt muuta kun kerrytin lisää rasvaa rumaanlöysäänällöttävään mahaani ja eilen oli oikea tapporääkki salilla. Onneksi ei kaikesta pahasta fiiliksestä huolimatta ollut vaihtoehtoja. Tänään harrastelemaan myös epäurheilua ja sen tuoman adrenaliinin voimalla lenkille myöhemmin illalla. Olen myös aloittanut dieetin, mikä on tähän asti toiminut ihan hyvin luulen. Ainakin turvotus on laskenut, ainakin vähän! Kerron siitä lisää myöhemmin, jos se toimii vielä viikonlopun jälkeen hyvin.

En ole muuten pitkään aikaan tajunnut kiittää teitä lukijoita olemassaolostanne. Käsittämätöntä, että niinkin uskomattoman montaa kiinnostaa soperrukseni elämästä. Kiitoskiitoskiitos kaikesta kannustuksesta mitä olen saanut ja kaikesta muustakin! Yritän olla ailahtelematta ikäviin juttuihin niin herkästi.

Ovatko tekstit muuten keskimäärin liian pitkiä?? Mulla on aina liikaa sanottavaa.

Sylikaupalla lämpimiä halauksia kaikille♥