Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

Jos tästä yhtään enää vajoan, en välttämättä nouse enää. Pakko yrittää nähdä asioiden hyvätkin puolet. Se asia, mikä painoi mieltä ja sydäntä sunnuntaista eteenpäin, on ratkennut. En voi sanoa mikä se oli, mutta voin sanoa että sydämeltä vierähti pieni vuoristo. Vaikka vain tuurilla homma ratkesi positiiviseen, olen onnellinen että se on ohi. Sitä tuuria ihmetellessä meni hetki jos toinenkin. Asiat, mitä en olisi ehtinyt sanomaan tai tekemään. Vaikeaa vieläkin käsittää. Ainakin päivitin testamenttini.

MIKÄ siinä silti on, että mennyttä ei voi unohtaa? Vaikka kaikki on nyt hyvin (no siis, I'm alive), jään riippumaan historiaan, ikäviin asioihin kaikissa ajatuksissani. Silti, en tiedä oliko se eilinen puiden lehtiin heijastuva ilta-aurinko, radiosta soiva Jason Mraz - I'm Yours vai mikä, mutta fiilis oli todella pitkästä aikaa toiveikas. Miksi itken menneitä, kun tulevaisuus on kiinni enää omista päätöksistäni? Unohtaminen on vaikeaa, yön tullen kuu ei valaise sitä pimeyttä mikä mieleni täyttää, mutta aurinko nousee joka päivä. Joka päivä itse päätän, että elämästäni tulee hyvä.

Joku sanoi, että kaiken elämässä voi summata yhteen asiaan; it goes on.

Vaarallisinta on luottaa siihen,

että se jatkuu.

Tästä hetkestä lähtien yritän vain pitää itseni kiireisenä, jotta en ehdi ajatella. Salia, lenkkeilyä, siivousta, kahvittelua/muuta ystävien kanssa "hengailua", muuta harrastelua.. Pitäisi hankkia kalenteri jonka sivut voi täyttää yläreunasta alareunaan tehtävillä, jotka pelastavat mut itseltäni ja hiljaisuudelta. En kestä pimeyttä ja hiljaisuutta. Silloin alan pelätä itseäni ja ajatuksiani. Alan muistaa kuristavat otteet ja vielä pahemman.

Rakastin vanhaa kalenteriani, joka sai unohtamaan yllätyksettömän todellisuuden. Pehmeän karheaa kantta ja sivujen piirroskuvia.

Tekisi myös mieli aloittaa joku uusi urheiluaktiviteetti. Käyn joo salilla ja lenkillä, mutta tällä hetkellä en saa sydäntäni niihin mukaan. Tarvitsisin jotain josta innostuisin niin, että en jää mieluummin peiton alle taistelemaan viskipulloa ja pilleripurkkeja vastaan. Plus aineenvaihduntani on ollut totaalisen seis kesän alusta lähtien. Vain löysistyn. Paino pysyy samana, mutta kaikki lihakset vaihtuvat rasvaksi. Varmasti! Yök! Ehdotuksia?

Yritän tehdä paremmin, olla parempi, jaksaa paremmin. Ainahan voi yrittää. Olen myös kuullut, että menneisyydelle voi kääntää selkänsä, mutta silloin se vain iskee takaa päin. Voi olla, mutta en välitä.

Ja niin sydän vähitellen arpeutuu.