Olen tällä hetkellä pakkosyöttölässä aka vanhempieni luona. Istun sisällä ja harmittelen tuolia vasten leviäviä reisiäni. Hyh. Äiti leipoo keittiössä omenapiirakkaa. "Äiti, en oikeasti tarvitsisi/halua rasittaa sua/olokin on vähän huono". Voi ei se häntä rasita. Kiva vaan kun saa jollekin leipoa ja kyllä se mieli siitä muuttuu kun on valmista! ...Sitä itseasiassa vasta pelkäänkin...
Pakko paikata tuleva tappio jonnekin. Lenkki + lihaskuntoa kotikonstein. Punnerrukset, vatsat, kyykyt, hauiskäännöt, ojentajat, hartiat + kulmasoudut. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että aloittaminen on se vaikein osuus. Ja että en kuole piirakkaan, paitsi henkisesti. Rustaan kalenteriini lenkkeilyohjelmaa, jotta jotenkin motivoituisin. Miten muut liikkuvat/motivoivat itseään?
Entinen pakkoliikunta on vaihtunut laiskuuteen ja TODELLA vähäiseen liikuntaan. Löysistynyt kroppa ei paljoa iloa tuo, vaikka lepo muuten olisikin hyväksi.
VastaaPoistaKamalat itsesyytökset laiskuudesta, mutta silti en jaksa lenkille lähteä. En ymmärrä.