Oh yesterday. Selviän niiin huonosti kahvitteluista ystävien kanssa, jotka tietävät etten käytännössä ikinä syö töissä. Jos siis kahvilaan mennään istumaan töiden jälkeen / jonkun luokse, ruoan tuputtaminen alkaa välittömästi. En vain millään kehtaa aiheuttaa huolta ystävilleni, joten tottakai otan sitten jotain..Mutta kun saatanalle antaa pikkusormen sehän vie koko käden, ja apua kohta on uponnut jo kakku poikineen sämpylän lisäksi.
Note to self: älä mene nälkäisenä ruoan äärelle.
Onneksi kävin kuitenkin salilla vetämässä 1,5h treenin jossa hiki nousi pintaan oikein toden teolla. En voi olla välillä tuijottamatta itseäni peilistä siellä, niitä hyllyviä paksuja reisiä ja toisaalta epänaisellisen lihaksikkaita käsivarsia. Suunnittelin jättäväni salin jälkeen protskuannokset välistä, mutta pelkään ettei silloin lähde rasvaa vaan ainoastaan lihaksia. (Still confused about the actual truth). Kotona siis salaattia, jossa oli tonnikalaa, raejuustoa, avokadoa + kasviksia. Maha pullotti ja olemus oksetti, tartuin viinilasiin kuin ainoaan ystävään ja hipsin parvekkeelle tupakalle.
Note to self: olet aina väärässä sillä hetkellä, kun ajattelet tarvitsevasi jotain.
Täyden mahan tunne on kammottavinta ikinä ja yleensä viimeistään pimeän tullen on saatava vielä lasi viiniä tai rauhoittavia. Parvekkeelle polttamaan ketjussa tupakkaa samalla kun ahdistus meinaa kuristaa kyyneliä silmäkulmista. Mutta ! kerrankin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, pystyin välttämään pahimman ahdistuksen. Menin peiton alle (valitettavasti vasta muutamien lasillisen jälkeen), mietin tulevia mukavia asioita ja kuinka tämä oli vain erätappio matkalla kohti onnistumista, ja lopulta nukahdin ihan hyvillä mielin. Nukuin pitkästä aikaa yli 8h ja heräsin aamulla kohtuullisen virkeänä.
Tänään tulee olemaan oikea onnistumisen päivä, koska niin olen jo päättänyt! Puolikas banaani lounaaksi ja muuten päivän mittaan tulee kulumaan vain vettä ja kahvia. En malttaisi millään odottaa iltaa ja kivoja juttuja, eikä työnteko inspiroi nyt yhtään vaikka deadlinet häämöttää jo noin sadan asian kanssa. En ole muutenkaan mikään odottamisen ylin ystävä, oli kyse mistä tahansa. Kaikki mulle heti nyt! No ehkä käännän ajatukseni siihen, mistä liksa juoksee eli työhön, niin aika menee nopeammin.
Ihanaista keskiviikkoa kaikille ihanaisille tyttösille (miksei toki pojillekin), luvatkaa minulle yksi hymy tällekin päivälle!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti