Haluaisin viiltää kasvoni arville.
Viiltää rintakehän auki ja repiä rintalastan auki jotta keuhkot saisivat ilmaa.
Jotta voisin viimeiset minuutit haukkoa happea sen kaiken keuhkot tukkivan veren joukosta.
Jotta viimeiset minuutit tuntisin jotain muuta kuin ikuista vihaa paskaa itseäni kohtaan.
Kun fyysinen olemukseni ei ilmentäisi mitään muuta kuin sieluni jo mennyttä pakoa.
Kun en olisi mitään enkä kukaan.
Mitään elävää mistään kohtaa.
Sydän paljaana odottamassa vain sitä hetkeä kun se väsyisi lopullisesti yrittämiseen.
En haluaisi oikeastaan vain tappaa itseäni.
Haluaisin niin paljon tappaa itseni tuntien mahdollisimman paljon fyysistä riipivää tuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti